Levillä

Viime lauantaina (19.12.) lähdettiin matkaan Leville Sirkkaan n. 5.30 aamulla. Auto oli niin täynnä, että oluetkin piti jättää kotiin ;). No niitä saa ostettua onneksi täältäkin.

Luca mökissä lämmittelemässä.

Matka oli pitkä mutta mukava. Nasu istuskeli osan matkaa edessä mamman sylissä, ja osan matkaa omassa kolossaan takapenkillä. Isommat pojat eli Max ja Luca olivat takaosassa pehmeitten täkkien päällä ja näyttivät nukkuivat melkein koko matkan (muutamaa pysähdystä lukuunottamatta). Oltiin perillä Levillä n. 18.30 illalla joten kyllähän siinä jo vähän tunsi ajaneensa. Onneksi oli aika hyvä sää ja auto toimi moitteettomasti ja oli hyvä ajaa.

Joulupukin apulaisia syömässä.



Tämän poron nimi oli Petteri.

Meidän porukkaa ihmettelemässä lumen määrää.

Paikka on aivan mahtava. Ihmisiä on paljon, mutta ei liikaa. Täällä on vaikka mitä tekemistä ja kauppoja ja muita virikkeitä löytyy jokaiseen makuun. Henkilökunta on aivan mielettömän ystävällisiä eli jokapaikassa tulee hyvälle mielelle.

Lunta on tarpeeksi ja pakkasta kanssa. Kunnon talvi kerrankin, aivan mahtavaa.

Pakollinen takkatulikuva :)

Ollaan oltu ja tehty just sitä mitä mieli tekee milloinkin. Mamma oli pari kertaa rinteessä laudan kanssa ja me muut ollaan vaan kävelty, kuvattu paikkoja ja naatiskeltu. Illalla käyty kunnon saunassa ja katseltu takkatulta hyvän punaviinilasillisen kanssa.

On täällä lunta tarpeeksi Lucankin mielestä.



Eilen vietettiin naapurimökissä jouluaatto, syötiin perinteisesti jouluateria, jaettiin lahjoja ja pelattiin kaikenlaista. Kiva ilta ja ei ollut stressiä kenelläkään mistään. Pojatkin saivat kivoja joululahjoja.

Ensimmäinen kerta meikeläiselle kun olen Lapissa talvella. Kyllä lumi, kunnon pakkaset, talviurheilulajit ja ihanat ihmiset ovat saaneet sydämen rakastumaan tähän paikkaan. Tykätty on kovasti ja varmasti tullaan takaisin.

Huomenna pitää kääntää auton nokka jälleen kohti Raisiota.

Joulua kaikille

Maxin stressi on laskenut ja meidän muitten noussut :). Ei no ei meillä mitään stressiä joulusta ole, miksi olisi, ihana juhla tulossa. Määä rakastan joulua!

Aku sitten muutti Kaarinan Kuusistoon viime lauantaina. Vähän pisti kampoihin lähtiessä, mutta porkkanoitten avulla kaveri saatiin traileriin sisään. Ajeltiin peräkanaa uuteen paikkaan ja vietiin myös jumalaton määrä tarvikkeita mukana. Hevosella on enemmän tavaraa kuin minulla!

Iso talli näytti olevan. Akulle tulee paljon uusia kavereita ja tieto siitä, että se on edelleen meidän helpottaa ikävää. Täytyy käydä tässä lähiaikoina pojua kattomassa, että mitenkäs on pärjännyt. Kyllä se siellä viihtyy kun on taas paljon tutkailtavaa. Pikku runopoika.

Max on nypitty (melkein) ja Nasun karvat on leikattu. Tilattiin pojuille vielä tossutkin jalkoihin jos kova pakkanen yllättää meidät siellä joululomalla. Maxin takki saapuu hetkellä millä hyvänsä ja muut lapsoset on jo vaatetettu.

Lauantaina sitten käännetään Hondan nokka kohti Leviä ja vietetäänkin muutama tunti autossa. Onneksi on pari autoa ja kolme kuskia niin voidaan vähän huilia välillä. Kyllä pojilla riittää ihmettelemistä ja voi riemua kun huomaavat, että Nana ja Susukin on mukana. Tyttöjä ja paljon lunta tiedossa (onneksi erilliset mökit).

Tuskin ehditään enään päivitellä blogia reissua ennen. Joten tässä ja nyt toivotamme oikein oikein ihanaa ja rauhallista joulua teille kaikille tutuille ja tuntemattomille. Syökää, nukkukaa ja rentoutukaa, olette kaikki sen ansainneet.

Jos iltaisin kuulet ikkunan takaa kilinää,
tai sänkysi alta mörinää, älä pelästy.
Se on vain minun lähettämäni pieni tonttu,
joka salaa katsoo, että sinulla on kaikki hyvin!
Ja jos näet ikkunastasi loistavan kirkkaan tähden,
se on sen taskulamppu, jonka se kiireissään hukkasi.
Hyvää joulua!

Stressi jatkuu...

ihan hirveetä kun tolla Maxilla ei toi joulustressi hellitä millään. Ei se näin sekaisin ollut viime jouluna. Eilenkin pomppi hyllyjen alla ja tuijotteli tonttuja herkeämättä sohvalta kahdella tassulla seisten. Se on hyvä kun seuraa mua sivusilmällään, että katonko mäkin niitä tonttuja. Ja jos satun vilkaisemaankin sinne päin saa kauhean kohtauksen. En tiijä pitääkö ne pilun tontut nyt sitten ottaa pois kun yks ei pääse niistä millään yli :).

Max mitattiin viikonloppuna edestä ja takaa ja tilattiin sille mittatilaustyönä lämpöpuku. Pakkohan sillekin on saada vaatteet kun pakkastakin on luvattu ensi viikoksi. Muutenkin on kova palelemaan. On ottanut lempipaikakseen saunan lauteet kun siellä on niin lämmin. Hänelle on sinne rakennettu oma paikka ja viettää siellä välillä aikaansa. Nasu kun ei häkistä meinaan luovu. Jos joku yrittää sinne yöllä niin murraa kovasti vastaan. Luca taas nukkuu mielellään joko sohvan päällä tai sohvan takana riippuen lämpötilasta.

Aku lähtee lauantaina sijoitukseen (ainakin nyt muutamaksi kuukaudeksi). Mamma päätti tehdä näin siksi, että saisi vähän enemmän aikaa Lucalle, ja jos vaikka ton autokoulunkin kävisi suorittamassa. Alkaa mun valitukset kait tehoamaan ;)

Onneksi Akulle löydettiin hyvä tyttö hoitamaan sitä, ja saatiin se tutulle tallille tohon aika viereen. Pääsee näin mamma käymään katsomassa pojua sekä tietty ratsastamassakin välillä. Kävin eilen moikkaamassa Akua ja vähän käy kaveria sääliksi. Kun muuttuu tuttu asunto ja sitten vielä mammakin. Ei kiva. No talli olisi pitänyt muuttua joka tapauksessa, sillä tallin omistajat tarvitsevat omille koulutushevosilleen lisää tilaa, ja viimeiseksi talliin tullut saa väistyä.

Mitäs muuta. Järvenalhon kenneliin on syntynyt uusia rotikoita. Mamma tossa jo niitä haaveillen tuijotteli, mutta siihen se saa jäädäkin. Nyt on koirakiintiöt täynnä eikä tähän taloon ainakaan mahdu enään yhtään lisää ;)

Joulua odotellessa...

Joulustressi

Nonni, meillä on sitten virallisesti julistettu alkaneeksi tuo joulustressi...meinaan Maxilla. Kaivettiin eilen varaston uumenista esiin jokavuotiset tontut istumaan alakerran pöydille sekä yläkerran makkareitten hyllyille. Ja tämähän aiheutti Maxille aikamoisen joulustressin.

Kultapoju ryntäilee huoneitten välillä laskemassa tonttuja (ettei vaan mikään niistä katoaisi). Hyppii hyllyjen alla tai seisoo sohvalla takatassuillaan ja ihailee niitä. Sanaa tonttu ei voi enään meillä käyttää, vaan tavaamme sen toisillemme: t-o-n-t-t-u, jos niistä haluamme puhua.

Eilen kun katselimme telkkaria makkarissa niin nosteli päätänsä muutaman minuutin välein ja laski tontut hyllyiltä. Pisti sitten taas päänsä takaisin tyynylle ja taas muutaman minuutin päästä alkoi laskeminen. Muut koiruudet eivät jaksa innostua asiasta paljoakaan. Luca kävi kerran haistelemassa alakerran tontun, mutta kun se kaatui ja hyökkäsi siis hänen kimppuunsa niin päätti jättää ne siinä rauhaan.

Käytiin lauantaina messukeskuksen näyttelyssä katsomassa rotikoitten kehän. Seurattiin paras uros kilpailu ja todettiin, että Luca olisi ollut taas omaan luokkaansa aivan liian pieni. Mutta kuten aikaisemminkin ollaan todettu, kehittyy kovaa vauhtia ja ottaa kyllä vielä muut kiinni.

Mentiin näyttelyyn enemmänkin ostoksia tekemään. Maxille ja Lucalle on löydettävä takit talveksi. Lisäksi Luca tarvitsee uuden kaulapannan sekä ruokakupin telineellä (ettei joudu kumartelemaan niin paljoa). Löydettiin leluja, heijastinliivit, luita, kynsisakset ja Lucalle palttoo. Maxille haluttaisiin kokopuku ja semmoista ei tällä kertaa löytynyt. Täytyy varmaan teettää sille ihan mittatilaustyönä oma.

Luucas oli hyvin ihmeissään kun puettiin poju kotiin päästyämme. Yritti purra palttoon pois päältään...luuli varmaan että se on joku leikki. Mutta hetken päästä tyytyi kohtaloonsa ja unohti koko homman. Nyt ei tule kaverille kylmä Levilläkään jouluna. Napsaisen kuvan kunhan seuraavan kerran puetaan kaveri.

Tänään Luucaksella on toko-treenit Haunisissa.

Luca testaa tiikerinkestävää lelua

Luca sai perjantaina uuden tiikerinkestävän lelun. Katsotaan nyt sitten miten kova tiikeri meillä asuu kotona. Lelu on mieleinen ja ensimmäisen illan kulki lelu nenässään pitkin taloa.

Näkyvyys on vähän heikko, mutta tämä on hänen lempityylinsä pitää lelua. Tyyliin kuuluu sitten vielä pään heittämistä sivulta toiselle ja pientä murinaa.

Kaamea hiiviö irvistelee :)

Kommunikointi Maxinkin kanssa hoidetaan reiän kautta.



Kultapoju lepäilee...

Nasu ei suostunut kuvaan koska leikkasin turkin vähän rumasti ja sitten hänet vielä pestiinkin shining white shampoolla. Kyllä nyt tuoksuu niin hyvälle ja on melkein shining white´kin....melkein :). Nasusta kuvia kunhan turkin leikkaus korjataan mamman toimesta.

Luca 9 kk ja 35 kg

Lucan virallinen paino on nyt 34 kg. Pikkuhiljaa tulee massaa ja pikkuinen rupeaa näyttämään jo miäheltä :). Rintamus on leventynyt jo ihan kiitettävästi ja pääkin on hieman kehittyneemmän näköinen. Ehkäpä ensi vuoden alussa voisi kokeilla jo jotain pienempää näyttelyäkin. Ikääkin tuli juuri 9 kk täyteen.

Kyllä Lucan koko saa ihmisissä jo hieman varovaisuutta aikaan vaikka kaveri on kyllä yhtä sydäntä ja hellyyttä. Hän kun vaan rakastaa ja pussailee kaikkea ja kaikkia. Toivottavasti tuo ihana luonne kestää ja säilyy nämä miehisyyden tuuletkin. Itse hän ei näytä tajuavan, että on sen suurempi kuin muutkaan talon koiruudet. Välillä kun hyppää sohvalle niin hieman naurattaa pojun suhteellisuuden taju. Hän kun yrittää aika pieniinkin vapaisiin sohvan väleihin ängetä peppuunsa ja yleensä rojahtaa osittain Nasun tai Maxin päälle (saaden aikaan murahtelua).

Luca rakastaa Nasua ja Maxia. Max on tosi cool kun se leikkii hänen kanssaan ja yrittää aina varastaa lelut suusta. Luca ottaa aina lelun suuhunsa ja käy pompottamassa sillä niin kauan Maxia päähän, että saa tämän mukaan leikkiin (tai hereille). Välillä tosin Max vaan murahtaa kaverille takaisin eikä suostu houkutuksiin. Onneksi Lucalla riittää mielikuvistusta myös yksin leikkimiseen. Jalat kohti kattoa ja eikun menoksi. Leluja pitää ostaa kohta lisää kun tuolla puruvoimalla niitä kuluu aika tiheään tahtiin.

Nasu on kanssa tosi kiva Lucan mielestä. Nasu ei suostu leikkeihin, mutta on vaan jostain syystä ihan sairaan mielenkiintoinen Lucan mielestä. Nasu näyttelee purukalustoaan aika tiheään tahtiin kun Luucas menee liian lähelle häntä, mutta tämä vastapainoksi vain nuolee Nasun naaman märäksi tästä hyvästä. Yleensä Nasu tyytyy vaan irvistelyihin, mutta antaa välillä kyllä Lucan ihan tuntea nenussaan pikku hampaatkin. Tämä kyllä pistää pojan kuriin ja vähään aikaan hän ei Nasua enään kiusaa. Mutta sitten se taas unohtuu....

Semmoisia kuulumisia Lucasta. Nasu ja Max voivat myös hyvin. Mamma nyppi Maxin turkin viikonloppuna hienoon kuntoon joten taas kelpoo esitellä ;). Maxille pitää löytää talvitakki kun on leventynyt rinnuksista sen verran ettei vanhat enää mahdu. No onneksi ne menee kaikki Nasulle.
Nasu pelästytti minut eilen kun palloleikkien jälkeen alkoi nilkuttaa toista etujalkaansa. Minä vääntelin ja kääntelin ja mietin jo eläinlääkärille lähtöä kunnes huomasin, että anturoitten väliin oli jäänyt terävä kävynpalanen. Siihen loppu nilkuttelut. En kyllä vieläkään ymmärrä ettei kaveri yrittänyt sitä itse mitenkään poistaa. Taisi olla kivaa saada niin paljon huomiota ja kannettiin vielä kotiinkin ;)

Että näin meillä. Uusia kuvia täytyy napsia viimeistään viikonloppuna. Jossain vaiheessa alkaa niittenkin taso nousta sillä pääsin juuri valokuvaajan koulutukseen. Ei nyt kuitenkaan heti saa ruveta odottelemaan kuvaustason nousua....hissukseen, hissukseen ;)

Vieraita

Meillä kävi vieraita :). Tässä yhtenä iltana mamma vei karvakasoja ulos takaoven kautta jättäen siksi aikaa oven auki. Itse makoilin yläkerrassa jo makkarissa telkkua katsellen. Kun koiruudet tulivat takaisin sisään, ja ryntäsivät omaan makkariinsa, niin samassa Nasu aloitti kaamean ulvonnan/haukunnan. Minä hyppäsin ylös ja sain juuri kiinni Maxin kaulapannasta ennenkuin näin mustan "jonkun" vilahtavan makuuhuoneeseemme ja piiloutuvan tyynyjen alle.

Huusin mamman paikalle itse pidellen ulvovia koiruuksia ja kissahan se sieltä löytyi. Oli raukka kiivennyt yläkertaan ja kaikista huoneista valinnut juuri koiruuksien lukaalin. Lähtöhän sieltä tuli ja vauhdilla. Mamma kantoi raukan sylissään alas ja päästi takaisin vapauteen. Ei taida tulla uudestaan kylään :)

Kivaa että lumi käväisi maassa. Luucaksen tiettävästi ensimmäinen lumikokemus. Hän otti asian aika rauhallisesti....yritti vain syödä sen kaiken pois maasta. Ei onnistunut :). Nasu taas oli niiiiiiiiiiiiiiiiin onnellinen lumen tulosta. Hän kun rakastaa lunta niin paljon. Juoksenteli onnellisesti edestakaisin ja komensi minua tekemään hänelle lumipalloja...no eihän niitä oikein noin vähästä lumesta vielä saanut tehtyä. No jouluksi mennään Leville ja siellä toivon mukaan sitä lunta sitten riittää.

Maxin korva vihoittelee vieläkin ja hoitokuuri on käynnissä. ULA-lähetintä ei "lähetinosuus" kaulan ympärillä näytä mitenkään haittaavan, kolisee sen kanssa joka paikkaan. Huomasi yksi ilta miten kätevä vekotin tuo kauluri on pallon nappaamiseen. Ei edes yrittänyt ottaa palloa suuhunsa vaan saalisti sitä kourullaan. Niin viisas, niin viisas (ja söpö). Ja joo Kaisa kyllä siitä jotain lähetyksiä aina putkahtelee (ainakin peräreiän kautta). Ja kun häntä on oikeassa asennossa niin voi kuunnella viron radiokanavia :)

Viikonloppu jeeeeeeeeeeeeeeeeeeee. Mukavaa semmoista kaikille!

Pissiä, korvaa ja lihomista

Päivitykset on viime aikoina jääneet vähän vähemmälle....laiskuutta varmaan :)

Luca oli maanantaina treenaamassa Haunisten kentällä...tai no enemmänkin leikkimässä. Mammaa ei oikein huvittanut joten treenit olivat enemmänkin Lucan ja Morriksen leikkimistä. Nooh ihan hyvät treenit nekin olivat, pojat saivat taas painia sydämensä kyllyydestä ja hauskaa näytti olevan. Tosi kiva, että veljekset tulevat näin hyvin keskenään toimeen.

Tiistaina kun tultiin kotiin niin yläkerrassa odotti "tulva". Herra Luucas oli vetäissyt semmoisen lammikon pissaa lattialle, että siivoamisessa meni tovi. Teki toisen lammikon vielä fatboyn päälle loppuillasta ja taas siivottiin. Ajateltiin jo, että kaveri on nyt saanut jonkun tulehduksen, mutta eipä tuo ole näyttänyt mitään oireita sen jälkeen. Hän vaan välillä riehuu niin paljon, juo kun norsu ja tällä yhtälöllä vahinkoja näyttää sitten sattuvan. Täytyy nyt kuitenkin tarkkailla häntä vielä.

Maxilla on korvassa pieni haava jota ollaan kanssa hoidettu. Kaveri on kulkenut pönttö päässä (kauluri) jo muutaman päivän ja saanut uuden lempinimen = ULA-lähetin. Hänelle tulee aina näin talven alussa hieman iho-ongelmia jotka aiheuttaa kutinaa mm. korvissa. Iho vaan kuivuu ja alkaa kutisemaan. Tätäkin tilannetta seuraillaan.

Naskali on terve ja vähän lihonutkin ensimmäisen kerran elämässään. Hän kun on perheen ainut koira joka todellakin syö vaan sen verran kun on nälkä (nämä kaksi muuta syövät niin paljon kun saavat). Ihan hyvä, että painoa on hieman tullut lisää ja vieläkin saa tulla jos vaan kaveri suostuu syömään. Hänellä kun on aika usein ollut näitä päiviä milloin hän ei paljoa suuhunsa pistä.

Eli meille ei kuulu mitään ihmeellistä. Tämmöistä hiljaiseloa koiruuksilla.

Näyttelijän lahjoja?

Meillä on ollut hiljaiseloa, mutta kaikki on kyllä ihan hyvin.

Luucas on treenannut maanantaisin Haunisten kentällä vaihtelevalla menestyksellä. Taitaa olla pientä uhmakautta näkyvissä.

Lauantaina tajusimme, että ollaan jätetty kaveria liian vähän yksin...siis kokonaan yksin ilman Nasun ja Maxin tukea. Luca oli meinaan käynyt jo ulkona, ja kun vuorostani otin Nasun ja Maxin lenkille niin sehän kiukutti pojua. Käytiin natiaisten kanssa pikkulenkki ja sen jälkeen leikittiin vielä kymmenisen minuuttia pallon kanssa läheisellä kentällä. Kun tulin kotipihaan kuului sisältä aivan kaamea huuto, ei haukunta eikä vinkuminen, vaan HUUTO! Heitin remmit kädestäni ja syöksyin sisään odottaen koiran olevan vähintään yksi tassu irti odottamassa yläkerrassa. No eipä ollut vaan istui tyytyväisenä lattialla huutaen suoraa huutoa. Vilkaisi minuun ja voin vaikka vannoa että pirulainen hymyili ja nyyhkäisi vielä kerran dramaattisesti. Ei ollut mitään vikaa koirassa eikä ympäristössä, häää oli vaan niin vihainen kun jätettiin yksin ja vielä ruoka-aikaan. Myöhemmin kyllä nauratti tämä traama :)

Sitten muistin Nasun ja Maxin ja vain jälkimmäinen oli enään pihalla odottamassa. Taas kauhea paniikki sydämessä juoksin pitkin poikin pihaa (ja välillä kotiin) ja rääyin Nasun nimeä. Koiraa ei näy missään, ainoastaan pallo oli jäänyt keskellä pihaa. Juoksin ja juoksin ja lopulta näin karvapallon tallustelevan tyytyväisen näköisenä parin pikkukoiran luota vähän ihmeissään, että miksi se mamma rääkyy mua naama punaisena. Anteeksi vaan näitten pikkukoirien omistajalle, jolle en päässyt anteeksipyyntöä suoraan sanomaan. Ja niinkuin itse vihaan sitä, että pihoilta syöksyy irrallaan olevia koiria meidän luo :(. Nolotti hieman, mutta mä luulin ihan tosissaan että Luucaksella on joku kaaaaaaamea hätä. Miten koirasta voi päästäkään tommosia ääniä????

Mahto naapureilla taas olla hauskaa mun kustannuksella ja kyllä tuntui itsestäkin, että tuli homma hoidettua tyylikkäästi kotiin ;). No onneksi meistä toinen on sentään järkevä ajattelija joten mulle on jäänyt tämä sekopäisen rooli :). Hohhoijaa....

Että tämmösiä meillä. Luucas pitäis ilmoittaa johonkin näyttelykerhoon sen verran hyvin se osaa roolia vetää, taitaakin olla tosi fiksu jätkä. Mutta nyt muistamme että häntä ei parane ärsyttää, ainakaan kun pitäis ruokaa olla tulossa ;)

Jäljestystä jälleen...

Piiiiiitkästä aikaan ehdimme mukaan jälkitreeneihin Luucaksen kanssa. Mamma aluksi ihmetteli, että mitenkäs tämä homma menikään, mutta Luucas veti sen sijaan jäljet hienosti. Ihan kun ei mitään taukoa olisikaan ollut.

Ensimmäinen jälki meni hieman vauhdilla, mutta pariin seuraavaan jaksoi jo keskittyä paremmin ja löysi nakitkin mukavasti. Selvästi poju oli ihan innoissaan ja minulla oli kaverissa pitelemistä kun mamma jälkeä teki. Kun Luucaksella on painoa jo yli 30 kiloa ja voimaakin alkaa olemaan sen edestä.

Lopuksi vielä parit purkkijäljet ja nekin Luucas paineli hippulat vinkuen ;). Lättäsi suuren tassunsa purkkien päälle ja lakosi nätisti maahan odottamaan palkintoa. Hieno poju ja niin innoissaan.

Vaihdettiin vielä hieman kuulumisia Dinon (Luucaksen veli) omistajien kanssa. Hieman harhauduimme puhumaan agilitystäkin, ja jälleen alkoi harmittamaan, etten saa tuota Nasua sen harrastuksen pariin. ATT:lle olisin himoinnut pääseväni treenaamaan (ja siellähän me ollaan jo jonkin aikaa aikoinaan oltukin), mutta kun sinne on niin vaikeeta päästä uudelleen sisään. Harrastajia on tietysti niin monia. Nyt on kuulemma alkamassa TSAU:n alkeikurssi johon voisi olla jotain mahdollisuuksia päästä. Tosin kävin kattomassa heidän sivuillaan, että ottavat mukaan vain kuusi koiraa. No sinne mennään nyt kuitenkin kokeilemaan jos vaikka tärppäisi.

Kotiin päästyämme Luca jaksoi vielä paiskoa lelujaan hetken aikaa, mutta nukahti sitten sikeään uneen. Ei edes kuullut, että Max leikki leluillaan (yleensä ryntää heti mukaan leikkeihin). Siinä on kyllä koira joka näkee paljon unia ja ääntelee paljon nukkuessaan. Välillä yöt menee aikamoisessa uikuttelu-tassuttelu-kiljahtelu fiiliksissä. Ei ole hiljainen poju ei.

Lopuksi Luucas lähettää terveisiä veljelleen Morrikselle: "Kyllä sää vaan oot kova jätkä. Kaveri veti parikymmentä leivosta, pari pussia chipsejä ja vielä karkkia päälle eikä edes pötsi mennyt sekaisin. Kova suoritus :)".

Nasu treenaa :)

Meidän pikku valkoinen lammas eli Nasu oli eilen mukana SUURTEN ja vähän pelottavienkin rotikoitten treenikentällä. Meidän piti mennä vaan vähän kattelemaan Luucaksen treenauksia, mutta Jani ottikin meidän huostaansa ja veti pikku treenit Nasulle. Nasu kävi niin ylikierroksilla että keskittyi eniten vinkumiseen, mutta ei se mitään kivaa oli. Saatiin hyviä vinkkejä Janilta ja lupasimme vielä hämmästyttää rotikat osaamisellamme ;).



Jostain syystä Nasu sai paljon hymyilyä aikaan. Olihan se vähän huvittavan näköistä kun pieni valkoinen kääpiövillakoira seikkailee rottweilereitten seassa. Treenauksen jälkeen Naskali saikin sitten vaan leikkiä pallollaan. Ihan hyvää se kentälle meno teki kaverille, oppii vähän tuota odottamista kun se ei ole hänen vahvin puolensa. Itteeni siitä syytän kun annan mussukalle liikaa periksi. Nooh nyt treenataan vähän yhdessä niin kyllä se taas siitä.

Luucas teki hienot treenit mamman kanssa ja saivat ihan kehujakin. Ei olla ehdittykään vähään aikaan treenaamaan joten tämä tuli ihan tarpeeseen. Keskiviikkona jatketaan jälkitreeneillä. Morrista ei näkynyt kentällä, mutta Dino oli paikalla.

Että tämmöistä tällä kertaa...

Hakukoulutusta

Onpa ilimoja pidellyt :). Upea viikonloppu....aurinko hemmotteli kumpanakin päivänä meitä.

Oltiin lauantaina mamman kanssa hakutreeneissä Liedon mettissä. Luca ei ollut mukana vaan oltiin ihan kuunteluoppilaina kun paikalle oli näes kutsuttu hakuguru Ari Starck. Ei otettu Luucasta mukaan koska ei hän olisi jaksanut olla autossa noin pitkää päivää.

Paikalla oli kuusi koiraa ja niiden omistajia. Ari toi mukanaan myös 9 viikkoisen rottiksen pennun joka oli niiiiiin suloinen. Alku ujostelun jälkeen kirmasi vuoronperään jokaisen luo hakemaan nameja, kiipeili syliin ja pussaili kovasti. EI TOMMOSIA SAA TUODA NÄYTILLE pilu vie.

Juotuamme aamukaffeet suunnistimme metsään tallomaan aluetta. Sen jälkeen jokainen vei koiransa vuorollaan hakemaan maalimiehiä omien suunnitelmiensa mukaisesti. Ari antoi hyviä ohjeita ja mekin saatiin imettyä siitä paljon uusia juttuja ja ideoita treenaukseen. Osa koirista suoriutui hommista hyvin osa hieman enemmän hakien. Ensimmäinen kierros loppui n. 14.30 ja me lopettelimmekin kuuntelun jo siihen. Oli pakko lähteä ulkoiluttamaan omia rekkuja. Ihan hyvät treenit ja oli kiva nähdä erilaisia suorituksia eritasoisilta hauvoilta.

Sunnuntaina lähdimme heti aamusta tallille Akua katsomaan koko porukan kanssa. Siitä sitten Haunisten altaan ympäristöön pitkälle lenkille koiruuksien kanssa. Lämmintä oli ja mukavaa. Nasu, Max ja Luca olivat ihan loppu kun autoon päästiin. Takapenkki hiljeni ;).

Tänään tokoilemaan Haunisten kentälle. Keskiviikkona kokeillaan varmaan taas jälkitreenejä.

Gdanskissa jälleen...

Käytiin nyt jo toistamiseen mukavassa Gdanskissa vähän rentoutumassa mamman kanssa. Tästä söpöstä kaupungista on tullut mielipaikkamme josta löytää joka kerta jotain uutta. Shoppailtiin, syötiin hyvin ja nautittiin hyvästä hotellista. Aikaa oli taas liian vähän, mutta ensi keväänä mennään viimeistään pidemmäksi ajaksi takaisin.

Luca jäi jälleen hoitoon mamman vanhempien luo ja hyvin oli mennyt tälläkin kertaa. Kehuvat kovasti koiruutta huolettomaksi veikoksi, tiedä sitten uskaltavatko kertoa ihan totuutta ;). Kukaan ei ainakaan tunnustanut, että Luucas oli popsinut suihinsa jonkun koriste-esineen tai vastaavan.

Nasu ja Max saivat kotiimme Annikan asustelemaan ja olivat myös pärjänneet hienosti. On tosi kiva tulla kotiin kun näkee koirista, että ovat olleet hyvissä käsissä. Kaikki koirat olivat rentoja eivätkä selvästikään olleet kaivanneet meitä eikä muutakaan.



Joten kaikilla oli kivaa. Me saatiin mamman kanssa nauttia toistemme seurasta ja kyllä meillä mukavaa olikin; hyvää ruokaa, hyvää viiniä ja hyvää seuraa...siinähän se on täydellinen paketti. Tulispa jo seuraava reissu.

Niitä näitä.

Viime viikko menikin sairastellessa flunssaa. Maanantaina vielä Luca pääsi toko-treeneihin Haunisten kentälle mamman kanssa (itse istuin lämpimässä autossa odottamassa), mutta keskiviikkoiset jälkitreenit oli jo pakko jättää väliin...sen verran oli kuumetta päällä.

Viikonloppuna olon vähän parantuessa käytiinkin sitten pitkillä lenkeillä koiruuksien kanssa. Lauantaina kun mentiin illalla ulos Lucan kanssa, niin meidän luo juoksi nuori mies jolla oli n. 1 1/2-vuotias koira (rotua en tiedä, näytti staffilta) joka kaipasi kuulemma painikaveria. No päästettiin koiruudet sitten painiskelemaan ja hauskaa näytti olevan. Kiva kun Lucallekin löytyi tuommoinen samankokoinen kaveri. Kun eihän hän voi painiskella tuolla tavalla Nasun tai Maxin kanssa. Painituokion jälkeen kaveria saikin vetää perässään, sen verran väsynyt hän oli.

Käytiin myös tallilla koiruuksien kanssa. Otettiin Aku mukaan metsälenkille Nasun ja Maxin kanssa. Pojat olivat selvästi tosi onnellisia kun saivat olla kaksistaan vapaana (Luca sai riehua tallisiivouksen ajan, mutta jäi sitten odottamaan autoon tuon lenkin ajaksi). Käveltyämme tovin haettiin Lucakin vielä mukaan. Oli tosi kivaa kun saatiin pitää kaikki kolme koiraa irti talleilla vaikka siellä oli muitakin ihmisiä. Koiruudet eivät yhtään käyneet häiriköimässä ketään vaan käyttäytyivät tosi hienosti. Ja Aku viihtyi kun oli monta kaveria häntä hoitamassa :)

Tänään pitäisi ehtiä jälkitreeneihin vaikka kiirettä pitää. Perjantaina lähdetään mamman kanssa reissuun muutamaksi päiväksi. Luca menee vanhemmille hoitoon ja Nasu ja Max saavat hoitajan kotiimme. Jaettiin taas koiruudet ettei kenellekään tule liikaa hoidettavaa. Kivaa päästä vähän rentoutumaan.

Muutamia kuvia

Metsäreissulta muutamia otoksia :)











Nasu ei ole julkaisukelpoisessa kunnossa turkiltaan ;)

Hyvä Aku jälleen

Tällä kertaa ei sijoituttu ihan kärkeen neljän virhepisteen takia, mutta voi veljet Aku oli taas hyvä. Tästä on hyvä jatkaa. Hyvä Aku ja Essi taas :)

Lucan hakutreenit

Eilen oltiin Raision mettissä jälleen treenaamassa. Mukana oli Lucan lisäksi, Morris, Lea ja Henkka rotikoista ja Armi ei rotikoista. Kaikki rotikat olivat mukana auttamassa alueen tallomisessa. Henkka näki ensimmäistä kertaa Morriksen ja piti tätä vähän enemmän "silmällä" kuin muita. Mutta muutamalla "muista kuka on pomo" murrauksella päästiin tästäkin tutustumisesta. Lopussa isukki näytti jo vähän pojulle seksiopastustakin ;).



Tässä on komea Morris, Lucan veli.

Tallomisen jälkeen Morris aloitti homman. Tällä kertaa maalimiehet menivät jo hieman kauemmas ja piiloon huikaten kuitenkin koiralle jotain ennen piiloutumista. Morris löysi maalimiehet tosi hyvin ja oli innokas koko ajan. Luca jatkoi samalla treenillä ja hoiti homman kanssa tosi tosi hienosti. Hän joutui jo ihan etsimään maalimiehiä, mutta siitäkään huolimatta ei luovuttanut vaan tosiaan etsi kaverit. Treenit oli jo ihan haastavat.



Hei vähäks sulla on siisti keppi....saadaanko mekin kokeilla sitä?

Tämän jälkeen pääsi nämä konkarit matkaan. Armi, Lea ja Henkka saivat etsiä minut aina kiven kolosta ja kyllähän he nopeasti sinne löysivätkin. Henkka oli taas vaikuttava näky kun luokseni saapui haukkumaan. Mukana oli myös inkkari ja pari umpipiiloa. Haastavia juttuja, mutta kyllähän nämä kaverit homman osaavat.



Mamma ja Luca katsovat että missä ne maalimiehet piileskelevät.

Säästyttiin taas vesisateelta (muutamaa pisaraa huolimatta). Kivaa oli ja poju oli aika väsynyt kotiinpäästyämme. Mamma vielä opetti hieman haukkumista iltaruoan avustuksella ja kyllähän sieltä pieni ääni jo syntyi.



Että näin tällä kertaa treenattiin. Ensi viikolla mennäänkin pitkästä aikaa jäljestämään. Ne treenit on nyt jäänyt vähän hakutreenien jalkoihin (ovat usein päällekkäin). Max ei päässyt mukaan tällä kertaa koska on vähän jäähyllä. Opettelee vähän arvojärjestystä perheessä kun välillä näyttää aina sen "unohtavan". Mutta ensi kerralla nappaan sen mukaan takapenkille.

Lauantaina olis aluekisat esteratsastuksesta johon Aku osallistuneen. Katotaan jatkuuko onnistumiset siellä

Tokoilua

Töistä kotiin, hirmuisella kiireellä kaikki karvaiset kaverit lenkille. Ruoat kaikille muille paitsi Lucalle naamaan ja sitten olikin jo kiire Haunisten kentälle treenaamaan. Siihen kun vielä lisätään avainten unohtaminen kotiin ja juoksu Lucan kanssa naapuriin hakemaan vara-avaimia, niin myöhässähän sitä TAAS oltiin. Onneksi ei oltu ainoita ;)

Mamma mää oon valmis treeneihin :)

Ekana pidettiin vähän teoriaa ja koiruudet odottelivat malttamattomana treenien alkua. Morris ja Dinokin olivat paikalla omistajiensa kanssa.

Luca kyttäilee jos vaikka tippuisi nakkia palkkioksi.

Hurja treeniporukka :)



Kotimatkalla kaveri sammuikin sitten jo totaalisesti. Kotiin päästyämme löntysti tyynynsä päälle, huokaisi syvään ja nukahti siihen. Hyvät treenit :)

Hyvä Aku ja Essi

Hienoa Aku ja Essi. Kakkossija esteratsastuskilpailusta ja hieno ruusuke....jeeeeee :)

Tokoa ja hakua

Maanantaina oltiin Lucan kanssa tokoilemassa Haunisten kentällä. Siellä alkoi uudet kurssit ja Luca pääsi jo kakkosluokalle (pentu 2) ;). Saimme ohjaajaksemme Lucan ihastuksen Sailan ja samaan ryhmään tuli Morris ja Dinokin (sekä pari muuta rotikkaa). Ekana opiskeltiin ihan papereista nurmikolla istuskellen ja sitten koirat otettiin tositoimiin yksi kerrallaan. Vähän mm. seuraamista, paikallaoloa ja eteenmenoa. Luca oli vähän levoton ja sekosi aina päästään kun Saila tuli lähelle. Hää kun niin tykkää Sailasta. Morris ja Dino suoriutuivat taidokkaasti treeneistään.

Eilen tiistaina oltiin sitten Lucan kanssa hakutreeneissä tällä kertaa Raision mettissä. Mukana oli rotikoista Lea, Henkka, Morris, Luca sekä yksi sakemanni Kira. Tällä kertaa tajusin jo vähän enemmän keskilinjoista ja tallatuista aluiesta, ja en eksynytkään niin paljoa ;). Metsäkään ei ollut niin haastava kuin viimeksi (vähemmän ryteikköä). Paljon löytyi siinä sivussa puolukkaa, mustikkaa ja kanttarelleja.

Luca aloitti treenit ja mentiin samalla kaavalla kuin viimeksikin. Neljä maalimiestä meni ihan näköetäisyydelle nakkien kanssa kyykkyyn ja Luca käskystä ampaisi vuorotellen heidät "löytämään". Luca nautti selvästi olostaan ja ei halunnut tälläkään kertaa lopettaa treenaamista. Morris veti saman setin Lucan jälkeen ja oli ihan yhtä innokas ja rohkea. Kyllä näistä koirista vielä hakijoita tulee.

Henkalle, Lealle ja Kiralle tehtiin sitten haastavammat haut mihin pääsimme maalimiehiksi. Itse olin tällä kertaa haamu. Eli koira näki minut kun huidoin ja sitten juoksin (hihiiiii JUOKSIN JUOKSIN) piilooni kahden kallion väliin. Kaikki koirat löysivät minut hyvin ja muutenkin suoriutuivat hommistaan hienosti. Opimme taas paljon uutta säännöistä ja treenauksista. Inkkari oli kanssa kiva, ja koirat näyttivät tykkäävän tästä osuudesta eniten. Eli koira lähetetään maalimiehen luo joka pinkaiseekin juoksuun ja huutaa inkkarihuutoa siinä samassa. Tämä oli koirien mielestä tosi nasta osuus :)

Sade onneksi kiersi meidät treenien ajan jotenkin, mutta kotimatkalla jouduimme kaameaan vesisateeseen. Kotona odotti kaksi murjottavaa pikkukaveria ja vielä kun raahasin heidät iltapisulle märkään ulkomaastoon niin murjotus senkuin lisääntyi.

Tänään olisi Lucan jälkitreenit, mutta joudumme jättämään nämä väliin. Ei voi olla kolmea iltaa peräkkäin poissa yhden koiran kanssa kun muut eivät pääse näinä iltoina tekemään mitään. Näin monen koiran kanssa on pakko vähän jakaa aikaa kaikille tasapuolisesti. Tottakai Luca vie nyt huomiota eniten kun pentukoira on ja täytyy perustottelevaisuus saada kuntoon, mutta muut illat pitää kyllä jakaa tasapuolisesti Nasun ja Maxin kanssa. Ajattelin kyllä vähän että jos seuraavalla kerralla ottaisi Maxin mukaan hakuun, uskon että pärjäisi hyvin. Nasun kanssa meillä on tarkoitus nyt jatkaa aktiivisesti sitä agilitya mistä hän niin tykkää. Aikaa pitäisi vaan olla enemmän...ja perheessä ajokortteja vink vink ja autoja vink vink vink :)

Hakua

Ihan ekaksi Luucas kiittää kaikkia synttärionnitteluista....skiitsa kaverit ja lipaisu kaikille!

Eilen mentiin sitten ensimmäisen kerran Liedon mettiin treenaamaan hakua Lucan kanssa. Morris (Lucan veli) ei vielä tällä viikolla päässyt mukaan treenaamaan joten oltiin ainoat "aloittelijat". Oli siellä kyllä yksi toinenkin pentukoira, mutta hän oli muutaman kerran jo ymmärtääkseni treenannut hakua.

Henkka (Lucan isä) näytti aluksi Lucalle arvojärjestyksen murraamalla muutaman kerran pikkuherran korvaan. No Lucallehan sopi mainiosti se, että Henkka on pomo eikä kyseenalaistanut sitä kertaakaan. Ja ei Henkka alun jälkeen enään välittänytkään pikkukaverista vaan keskittyi enemmän lady Lea rotikan seuraamiseen. Lucakin ihastui tähän tyttöseen joka jaksoi leikkiä hänen kanssaan.



Sitten tallottiin porukalla alue missä hakua suoritettaisiin (kait jotain 50x50m). Meikeläinen vaan lantusteli muitten perässä, enhän mä mittään tajunnut mitä siellä olisi pitänyt tehdä; keskilinjat, kulmat ym. termit menivät ihan ohi. Mutta ei se mitään....ensi kerralla sitten vähän taas viisaampana. Nooot!

Sitten vaan koira kerrallaan hakuja. Ideana suunnilleen siis, että maalimiehet menee piiloon sille tallatulle alueelle ja ohjaaja lähettää koiran keskilinjasta aina vuoronperään hakemaan ne. Kun koira löytyy maalimiehen niin se ilmaisee sen haukkumalla ja saa tietty sitten piilossa olleelta kaverilta kamalasti kehuja ja jonkun ruokapalkinnon. Sitten maalimies tuo koiran hallitusti vielä ohjaajansa luo (jälleen esim. nakkeja syöttäen). Näin siis treenattiin, kilpailussa en tiijä mikä on sallittua ja mikä ei.



Siellä oli viisi koiraa tällä kertaa ja kyllähän siinä aikaa palaa ennenkuin kaikki ovat hakeneet omat maalimiehensä. Rukkaset olisi ollut kova juttu, sen verran jotkut kaverit näykkivät käsiä kun yritti niitä nakin avulla viedä takaisin ohjaajalleen. Täytyy myöntää, että hieman puntit tutisivat kun Henkka rymisi metikön poikki mun luo ja alkoi noin 4 sentin päässä haukkumaan löytöään. Vaikuttava kaveri kooltaan ja muutenkin.



Luca treenasi viimeiseksi. Hänestä tämä oli maailman siistein juttu; ihmisiä nakkeja jakamassa, mitäs sitä muuta tarvitsee. Ja varsinkin kun ensimmäinen haku suoritettiin vielä Sailan kanssa josta on selvästi Lucalle tullut "maailman siistein ihminen". Luucaksen maalimiehet ei menneet piiloon vaan ihan kyykkyyn näköyhteyden päähän, ja sitten pikkuinen lähetettiin heitä etsimään. Hienosti Luca löysi kaikki nakkiaarteitten haltijattaret ja ei meinannut millään lähteä vuoronsa loputtua takaisin autoon.



Itse olin aivan rättiväsynyt kotimatkalla (ja niin oli Lucakin). Tuli 2,5 h tarvottua ryteiköissä milloin missäkin piilossa hyttysten ja muurahaisten syömänä :) . Ei haittaa, kivaa oli, täytyy vaan ensikerralla ottaa mukaan esim. kumisaappaat, hyttyspuikot, hanskat ja enemmän vettä niin koiralle kun itsellekin.

Pikku Luucas 6 kk

Onneksi olkoon perheemme uusin tulokas. Tänään tulee sinulle ja sisaruksillesi 6 kk ikää. Juhlistetaan sitä sitten illalla kaikki yhdessä. Onhan tuo jo miehen ikä ;)

Sä olet niin söpö kun:
- Herätät aamuisin koko talon kovaäänisiin haukotuksiisi :)
- Alat hikottelemaan tuijotuskilpailun aikana ja sun pikku häntäs alkaa vispaamaan ihan kuin nauraisit sille itsekin.
- Kun aamuisin kömmit mun viereeni kun valmistaudun töihin lähtöön ja romahdat mun syliini tuijotetellen mua silmiin koko operaation ajan.
- Kun leikit narullasi niin hurjasti, että kaikki muut eläimet ja ihmiset pakenee paikalta.

- Kun näet niin "hurjia" unia, että kaikki talon muut koirat kerääntyvät ympärillesi ihmettelemään.
- Kun istut olohuoneessa koko ruoanlaiton ajan ja pikkuiset kuolapisarat ilmestyvät sun suupieliisi kasvaen koko ajan lisää ja lisää.

Me rakastetaan sua hurjan paljon....kiitos kun tulit meidän kotiin.