Elämä jatkuu...

Kävimme kasvattajan luona viime viikolla juttelemassa pennuista. Päädyimme siihen, että valitsimme uuden pennun tämän menehtyneen tilalle. Kasvattaja oli hyvin surullinen pennun kuolemasta, ei ole kuulemma ennen tämmöistä kokenut. Pennuilla on nyt eläinlääkäri keskiviikkona 1.4. jolloin heidät tutkitaan perinpohjaisesti ja tietysti tällä viikolla pitäisi myös saapua tieto siitä, mikä oli syynä pennun kuolemaan. Nyt tietysti kaikki toivomme, ettei kyseessä ole mikään useammassa pennussa esiintyvä "tauti".

Uuden pennun valinta oli helppoa koska kaikki pojat ovat hyvin samanlaisia, kauniita. Muutama uros kukkoili jo hieman tunkiolla, mutta tämä meidän valinta oli hyvin rauhallinen. Toki eihän se mitään kerro, mutta olimme huomioineet tämän jo aiemminkin. Sittenpä nähdään minkälainen veijari hänestä kasvaa. Nyt vaan odotamme ensin sen eläinlääkärikäynnin ennenkuin uskalla uskoa siihen, että pentu tulee tällä viikolla jo kotiin (varmaankin lauantaina).

Maxille ja Nasulle on selitetty useampaan otteeseen kuinka heistä nyt tulee isoveikkoja. Max haluaisi jo se toukaksi kutsumamme ilmestyksen kotiin kun mammat siitä koko ajan jauhaa.

Itse kuumeisena kotona vaikka töissä pitäisi olla. Hemmetti aina sitä sairastuu juuri väärään aikaan. Tosin ei sitä oikeaa aikaa taida ollakaan. Yrityksessä YT:t päällä ja jengiä potkitaan pihalle. Saa nähdä osuuko kalikka omalle kohdalle. No siitäkin selvitään, onpahan ainakin sitten aikaa touhuta poikien kanssa.

Surullinen uutinen

Saimme tänään kuulla, että meidän valitsema pentu oli lähtenyt eilen illalla koirien taivaaseen. Syytä ei vielä tiedetä, oli nopeasti mennyt heikkoon kuntoon ja kuollut ennenkuin kasvattaja ehti sen kanssa eläinlääkäriin. Sydäntä epäillään, mutta hänet lähetettiin tutkittavaksi Helsinkiin jotta syy saadaan selville.

Olemme murheen murtamia, surettaa pikku kaverin puolesta. Vielä lauantaina otimme hänestä kuvia ja pidimme sylissämme ja nyt hän on poissa....

Eläinlääkärin luento

Käytiin eilen SRY:n kokouksessa missä eläinlääkäri Eva Einola-Koponen piti erittäin mielenkiintoisen luennon koirien (ja erityisesti rottweilereitten) terveydentilasta tänä päivänä. Opin älyttömästi uutta mm. lonkkavioista ym. jalka ongelmista. Eva neuvoi hyviä kotikonsteja minkä avulla voi saada selvyyttä onko koiralla esim. huonot lonkat. Max ja Nasu joutuvat nyt tänään testeihin kunhan pääsen kotiin :). En kyllä usko että kummallakaan on mitään ongelmia polvien/lonkkien suhteen, mutta kiva kuitenkin katsoa miten läpäisevät testit. Ja tämä uusi pentukoiramme joutuu kanssa heti testeihin kun kotiuituu.

Erittäin mielenkiintoinen luento ja erittäin hyvä luennonpitäjä. Puhuimme kulkutaudeista joita jälleen esiintyy, koirien ruokinnasta, terapia-altaasta ym. mielenkiintoisesta. Opin hurjasti uutta.

5 viikkoisia

Eilen kävimme pikaisesti katsomassa pentuetta. Pojat ja tyttö olivat taas kasvaneet viikossa tosi paljon. Meidän poju oli viime viikolla vielä yksi pienimmistä ja nyt oli kirinyt itsensä toiseksi painavimmaksi (n. 4 kg). Eli ei hän näytäkään jäävän pienimmäksi.

Pennut voivat hyvin ja ottivat paljon kontaktia. Seuraavat jo liikettä paremmin ja kävelykin oli jo hallittua. Tykkäsivät kovasti meidän viemästä lelusta (mustekala), mutta pelästyivät kun meikeläinen vinkautti lelua (en tyhmyyksissäni tajunnut varoa vinkautusta). Nyt alkaa odottavan aika olla TODELLA pitkä.

Otoksia eilisestä:

Nasun synttärit

Kotimatkalla koukkasimme sitten Suikkilan eläinkauppaan (lempikauppaamme) hakemaan Nasulle lahjuksia. Nasulle on aina helppo ostaa leluja; ne on oltava "mussuteltavia". Eli hän tykkää pehmoleluista jossa on jokin "uloke" kuten korvat joita hän voi sitten mussutella. No niitähän löytyy :).

Samalla mukaan tarttui tälle meidän uudelle koiralle kaulapanta, remmi, ruokakuppi ja lelu. Ajattelimme viedä lelun hänelle jo nyt leikittäväksi, ja otamme sen sitten mukaan kun kotiutuu. Näin ollen hänellä on tuttuja asiota edes vähän ympärillään. Viemme sinne myös koirien peiton mennessämme.

Uudesta tulokkaasta oli jo hyötyäkin, saimme omistajalta -10% alennukset kaikista tarvikkeista, olivat kuulemma kasvattajan kanssa sopineet tämmöisistä eduista. Samoin saamme hakea sieltä sitten koiraruokasäkinkin, että päästään alkuun ruokinnassa.

Kotona Naskali sai ensin herkkuruokaa höystettynä lisäherkuilla ja lauleskelimme hänelle synttärilaulujakin (niistä se tosin ei tainnut pitää). Max ajettiin hetkeksi yläkertaan ja sitten lahjat jakoon. Naskali oli niiiiin onnellinen ja pehmolelun korvat pääsivät heti mussutuksen kohteeksi. Leikki leluilla aikansa ja salli sitten Maxinkin leikkiä niillä hetken aikaa. Seurasi vierestä tämän pikkutuholaisen leikkejä ja meni hetken päästä sitten hänen luo, laski tassunsa lelun päälle ja näytti eleillään että nyt on hänen vuoronsa jatkaa. Max perääntyi heti ja näin sankari pääsi jälleen nauttimaan omista lahjuksistaan (tosin nopeasti niihin jälleen kyllästyen).

Viikonloppuna mennään varmaan jälleen katsomaan uutta pojua. Siitä sitten lisää myöhemmin.

Nasu 3 vuotta!

Onnea onnea onnea meidän pikku Nafu. Kolme vuotta tuli täyteen. Olemme nauttineet jokaisesta hetkestä kanssasi. Kiitos että olet meidän "koira". Illalla juhlitaan, lahjoja tiedossa ;)

Muita kuulumisia sen verran, että Maxin kanssa oltiin eilen Vettorissa tarkastamassa korvia. Hän kun oli alkanut hieman raapia niitä. Max kävi ylikierroksilla kun oli niin paljon muita koiria ja tuoksuja ympärillä. Antoi nätisti katsoa hampaat ja kopeloida muutenkin itseään, mutta sitten kun eläinlääkäri katsoi valolla korvakäytävään, niin pieni murinan poikanen kumpusi jostain syvyyksistä. Olimme molemmat hämmästyneitä sillä en ole ikinä aikaisemmin kuullut Maxin murahtavan kenellekään ihmiselle. Antaa vieraitten ihmisten ottaa luunkin itseltään ilman mitään äännähdystä. Mutta heti tämän murahduksen jälkeen pussaili meitä kaikkia iloisesti joten kait se vain oli semmoista "pilu vie kun mun korvia ronklitaan" -murahdusta.

Kaikki meni hienosti ja aivan pieni kokkibakteerin aiheuttama tulehdus sieltä korvan pohjalta sitten löytyikin. Saimme parin viikon lääkekuurin päälle ja sillä sen pitäisi nyt hoitua. Hyvä että asiaan löytyi selitys. Nafu leikki loukkaantunutta auton perällä kun kuvitteli, että Max oli ollut jossain siistissä paikassa :). Taisi kyllä tuoksuista tajuta missä sitä oltiin oltu.

4 viikkoisia

Käytiin Kaarinassa taasen katsomassa uutta tulokastamme. Pennut ovat nyt 4 viikkoisia ja kasvaneet viikossa hurjasti. Samoin ottivat kontaktia jo huomattavasti enemmän kuin viime viikolla. Kiipeilivät meidän päällä, pureskelivat sormia ja lipoivat pikkukielillään naamojamme. Niiiiiin suloisia. Tämä meidän ykkösvalinta tuli taas hyvin voimakkaasti tutustumaan meihin ja olemme nyt aivan vakuuttuneita siitä, että meidät on tarkoitettu toisillemme. Yksi perhe saa kuulemma valita ensimmäisenä minkä pennun haluaa, mutta kerroimme kuitenkin tästä meidän valinnasta jo kasvattajalle (vähän niinkuin korvan taakse säilöttäväksi tiedoksi). Katsotaan nyt vielä perheen valinta ja varmaan ensi viikolla saamme varmuuden, onko tämä pentu varattu meille. Mutta uskomme kyllä että näin käy :)



Äiti oli jo helisemässä seitsemän 3 kiloisen pennun kanssa ja ei kovin kauaa jaksanut olla pentujen imettävänä. Ymmärrettävää kyllä ja saavathan pennut jo kiinteää ruokaakin. Olivat kuulemma juuri tänään oppineet syömään lautasilta jauhelihaa ja puuroa.



Hienosti kävivät kaikki papereilla pissillä ja kakalla, upeaa katsoa kun koirat ovat tajunneet homman jo noin nuorina. Pentulaatikkokin oli jo purettu ja näin ollen heillä oli käytössään koko makuuhuone.

Nyt pitäisi vielä kolme viikkoa jaksaa odotella pennun kotiin tuloa. Nyt aika käy pitkäksi kun pennuista saa jo niin paljon enemmän irti ja varsinkin kun tämä valittu ottaa meihin niin paljon kontaktia. Mutta odoteltava on.

Nimeä ollaan mietitty ja kyllä sekin taitaa jo olla keksittynä ;)

Kuvapläjäys

Poikien kanssa käytiin aamusella metsässä keppiä heittelemässä ja muutenkin vähän tuhoamassa ylimääräistä energiaa. Kotiin päästyämme kuvasimme pojuja ja tässä muutamia otoksia. Huomenna mennään katsomaan meidän uutta tulokasta taas kenneliin. Eli kuvia tulossa sieltäkin.




Kokeilkaas perässä tämmöistä haarahyppyä ;)







Yritettiin saada taiteellinen kuva Nafusta



Ja myös tietty Maxista.

Viikon kuvahaaste

Mekin lähetään nyt ekaa kertaa mukaan viikon kuvahaasteeseen.
Eli kuvahaasteen nimi on tällä viikolla koirankieli....

Tässä eka Maxin kielinäyte....

Sitten Nasun kielinäyte.....

Ja sitten tämän meidän uuden tulokkaan kielinäyte....

I love this blog

Saatiin Kinon, Legon ja Nemon omistajilta tämmöinen tunnustus:


Kiitokset vain kunniasta ja eteenpäin laitetaan tämä tietty tonne Akun blogiin.

No myönnetään...

Nyt uskaltaa myöntää, että meidän perhe kasvaa yhdellä karvajalalla tuossa huhtikuun alussa. Aikaisemmin ei ollut asiasta vielä varmuutta koska odotimme, että kasvattaja "hyväksyy" meidät kasvattinsa uusiksi vanhemmiksi. Eilen kävimme sitten häntä sekä pentuja tapaamassa ja saimme hyväksynnän :). Ihanaa että on olemassa noin tarkkoja kasvattajia.

Tosiaan ajoimme eilen aamupäivällä Kaarinaan tutustumaan niin kasvattajaan, pentujen äitiin, pentuihin sekä äidin ihmisperheeseen. Kaikki olivat tosi mukavia ja pennut tietysti suloisia. Äiti oli aivan ihana luonteeltaan ja pienetkin epäilykseni rodusta karisivat viimeistään siinä tapaamisessa. Kasvattaja oli tarkka ja vaativa mikä on mielestäni erittäin hyvä asia. Suostuimme kaikkiin hänen pyytämiinsä asioihin kuten pentu (toko)-kurssiin, luonnetestiin viemiseen, lonkkien ja silmien tutkimiseen sitten tulevaisuudessa jne. Olivathan nuo asiat jo olleet meillekin aivan itsestään selviä kun tätä rotua ruvettiin miettimään. Tottakai koulutamme koirasta sosiaalisen ja tottelevaisen kaverin. Ja on todella mukavaa, että kasvattaja asuu ihan vieressä ja vetää vielä pentukurssin koulutuksiakin. Näin pääsemme aina kysymään neuvoja niitä tarvittaessa.

Olimme toki rotuun jo hyvin tutustuneet mm. käymällä katsomassa heidän koulutuksiaan sekä kävimme myös syksyllä istumassa rodun omistajakurssin. Ja koiran hankintaa oli mietitty tarkkaan jo melkein vuoden verran, ajankohta ja sopiva pentue oli vaan vielä hakusessa. Ja sitten se oikea pentue löytyi.

Pentuja oli kuusi poikaa ja yksi tyttö, joten vilskettä ja vilinää riitti pentulaatikossa. Äiti pyöri myös hakemassa omat rapsutuksensa ja lipaisi meitä aina välillä hyväksyvästi. Pennut olivat nyt kolme viikkoisia ja liikkuivat vielä hatarin askelin. Vielä oli vaikea nähdä mitään erityisiä eroavuuksia ja kasvattaja sanoi ettei luonteistakaan ihan vielä näe huimia eroja. Mutta varmaan viikon parin päästä jo niitä alkaa kunnolla huomaamaan. Yksi pennuista valitsi selvästi meidät ja hän jäikin nyt mieliin ja voi olla, että tämä kaveri juuri meille muuttaa huhtikuun alussa. Kasvattaja lupasi ja piti jopa hyvänä asiana sitä, että käymme pentuja mahdollisimman usein katsomassa, näin ne tottuvat meihin ja me näemme niiden kasvavan myös. Tosi kiva asia ja varmaan kerran viikossa käymme pennut "tarkastamassa " ja tietysti valokuvaamassa.

Jännittää hieman miten pojat ottavat sitten tämän uuden kaverin vastaan. Nasu varmaan on hieman epäileväinen, mutta uskon, että Max on taas onnesta soikeana. Hän kun niin tykkää uusista kavereista. Toivotaan nyt, että yhteiselomme onnistuu hyvin. Olemme kyllä tarkkaan miettineet miten homma sitten hoidetaan "kotiin". Ja jos ongelmia syntyy niin ne sitten selvitellään. Onneksi kumpikaan näistä kotona olevista pojista ei ole "UROS" eli semmonen machoilija vaan aika lässyköitä molemmat. Uskon, että kaikki onnistuu hyvällä koulutuksella ja sillä, että puuhailemme paljon asioita yhdessä. Näin ollen meitä on sitten kuusi; Nasu, Max, Aku, tämä uusi ja me kaksi. Eiköhän se sitten vähäksi aikaa taas riitä ;)....on sitä nimeäkin jo mietitty, mutta katsotaan sopiiko se pennulle...

Nana ja Susu

Eilen pojat saivat vieraiksi naapurin Nanan ja Susun. Tytöt olivat niiiin rauhallisia verrattuna meidän epeleihin, mutta hyvin kaikki tulivat toimeen. Susu on kasvanut Nanan jo kiinni ja on todella vaikea erottaa heitä toisistaan. Nanalla on onneksi tietty ääntely ja on muutenkin kova pusuttelemaan, ja siitä eilenkin sain aina lankan päästä kiinni, kuka on kuka. Voi olla että meni välillä ihan väärinkin.


Sususta pitikin päivittää hieman tietoa:
Susuhan leikattiin viime vuonna elokuun lopussa koska hän sairasti PDA:ta (synnynnäistä sydänvikaa). Blogista löytyykin tekstiä tuosta leikkauksesta syyskuun 2008 kohdalta. Nyt joulukuussa hän kävi tarkastuskäynnillä leikkauksen tiimoilta ja todettiin täysin terveeksi. Eli leikkaus onnistui ja tämä pikkuinen sai nyt uuden alun elämälleen. Eli kaikki hyvin siltä tiimoilta. Hieno homma.

Eilen en ehtinyt koiria kuvaamaan kun kuvailin ihmisiä muutaman tunnin rippijuhlien hulinassa. Mutta laitetaan tähän nyt tämmöinen söpöläinen :)

On ne vaan niin söpöjä nuo koiranpennut...