No myönnetään...

Nyt uskaltaa myöntää, että meidän perhe kasvaa yhdellä karvajalalla tuossa huhtikuun alussa. Aikaisemmin ei ollut asiasta vielä varmuutta koska odotimme, että kasvattaja "hyväksyy" meidät kasvattinsa uusiksi vanhemmiksi. Eilen kävimme sitten häntä sekä pentuja tapaamassa ja saimme hyväksynnän :). Ihanaa että on olemassa noin tarkkoja kasvattajia.

Tosiaan ajoimme eilen aamupäivällä Kaarinaan tutustumaan niin kasvattajaan, pentujen äitiin, pentuihin sekä äidin ihmisperheeseen. Kaikki olivat tosi mukavia ja pennut tietysti suloisia. Äiti oli aivan ihana luonteeltaan ja pienetkin epäilykseni rodusta karisivat viimeistään siinä tapaamisessa. Kasvattaja oli tarkka ja vaativa mikä on mielestäni erittäin hyvä asia. Suostuimme kaikkiin hänen pyytämiinsä asioihin kuten pentu (toko)-kurssiin, luonnetestiin viemiseen, lonkkien ja silmien tutkimiseen sitten tulevaisuudessa jne. Olivathan nuo asiat jo olleet meillekin aivan itsestään selviä kun tätä rotua ruvettiin miettimään. Tottakai koulutamme koirasta sosiaalisen ja tottelevaisen kaverin. Ja on todella mukavaa, että kasvattaja asuu ihan vieressä ja vetää vielä pentukurssin koulutuksiakin. Näin pääsemme aina kysymään neuvoja niitä tarvittaessa.

Olimme toki rotuun jo hyvin tutustuneet mm. käymällä katsomassa heidän koulutuksiaan sekä kävimme myös syksyllä istumassa rodun omistajakurssin. Ja koiran hankintaa oli mietitty tarkkaan jo melkein vuoden verran, ajankohta ja sopiva pentue oli vaan vielä hakusessa. Ja sitten se oikea pentue löytyi.

Pentuja oli kuusi poikaa ja yksi tyttö, joten vilskettä ja vilinää riitti pentulaatikossa. Äiti pyöri myös hakemassa omat rapsutuksensa ja lipaisi meitä aina välillä hyväksyvästi. Pennut olivat nyt kolme viikkoisia ja liikkuivat vielä hatarin askelin. Vielä oli vaikea nähdä mitään erityisiä eroavuuksia ja kasvattaja sanoi ettei luonteistakaan ihan vielä näe huimia eroja. Mutta varmaan viikon parin päästä jo niitä alkaa kunnolla huomaamaan. Yksi pennuista valitsi selvästi meidät ja hän jäikin nyt mieliin ja voi olla, että tämä kaveri juuri meille muuttaa huhtikuun alussa. Kasvattaja lupasi ja piti jopa hyvänä asiana sitä, että käymme pentuja mahdollisimman usein katsomassa, näin ne tottuvat meihin ja me näemme niiden kasvavan myös. Tosi kiva asia ja varmaan kerran viikossa käymme pennut "tarkastamassa " ja tietysti valokuvaamassa.

Jännittää hieman miten pojat ottavat sitten tämän uuden kaverin vastaan. Nasu varmaan on hieman epäileväinen, mutta uskon, että Max on taas onnesta soikeana. Hän kun niin tykkää uusista kavereista. Toivotaan nyt, että yhteiselomme onnistuu hyvin. Olemme kyllä tarkkaan miettineet miten homma sitten hoidetaan "kotiin". Ja jos ongelmia syntyy niin ne sitten selvitellään. Onneksi kumpikaan näistä kotona olevista pojista ei ole "UROS" eli semmonen machoilija vaan aika lässyköitä molemmat. Uskon, että kaikki onnistuu hyvällä koulutuksella ja sillä, että puuhailemme paljon asioita yhdessä. Näin ollen meitä on sitten kuusi; Nasu, Max, Aku, tämä uusi ja me kaksi. Eiköhän se sitten vähäksi aikaa taas riitä ;)....on sitä nimeäkin jo mietitty, mutta katsotaan sopiiko se pennulle...