Uusi Vuosi

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Varokaa raketteja, ovat tosi kovaäänisiä nykyään. Onneksi pojat eivät kummatkaan välitä tuon taivaallista paukkeesta, vetelevät vaan sikeitä tuossa vieressä rauhallisina. Hyvä näin. Säälittää nuo kaikki metsäneläimet jotka kokevat tänä yönä kaameaa pauketta. Jos minulta kysyttäisi niin kaikki raketit saisi kieltää, tai ainakin niin, että kaupunki ampuisi niitä yhdessä paikassa mihin kaikki halukkaat voisivat niitä mennä katselemaan. Ugh, olen puhunut!

Ihana Joulu!

Joulu oli yhtä ihana kun ennenkin; lomaa, lepoa ja yhdessäoloa oman perheen kesken. Kyllä kelpaa. Syötiin, juotiin, tavattiin ystäviä ja leikittiin paljon uusilla leluilla poikien kanssa.

Tänä jouluna hillittiin itseämme lahjamäärien kanssa, jokaiselle muutama paketti. Pojille tietysti eniten. Joulupukki tuli illalla jouluruoan jälkeen tuomaan pojille paketit ja se oli hyvin jännittävää varsinkin Nasun mielestä. Pukki kyllä tuoksui tutulle, mutta näytti niin oudolta....hym...

No paketit jaettiin ja pojat olivat hyvin tyytyväisiä niihin. Maxilla meinasi pelihousut revetä innostuksesta kun piti ehtiä leikkimään omilla sekä Nasunkin saamilla leluilla samanaikaisesti. Lopulta oli vähän pakko rauhoittaa tilanne.

Kiitos kaikille lahjuksista mitä koiruudet sai.

Hyvää Joulua!

Ihanan rentouttavaa ja kuusentuoksuista joulua teille kaikille ystäville ja tuntemattomille.
Levätkää, syökää ja nauttikaa toisistanne.

Saukko

On ne vaan niin suloisia...Max sai uuden lempinimen kun hänet nypittiin = Saukko :)

Lunta

Aurinko ei paistanut, mutta lunta oli. Ja siitä otettiin kaikki ilo irti.

Ihana syksy

Olipas kaunis syksypäivä. Lähettiin poikien kanssa pitkälle kävelylenkille ja napsimme samalla muutamia kuvia.

Voi Susu pieni

Meillä on ollut hiljaiseloa tässä jo pidemmän aikaa. Lomailtiin, palattiin töihin, ja nyt syksyä vietetään rauhallisissa merkeissä. Pojat voivat hyvin ja touhuavat entiseen tahtiinsa.

Susu (tämä naapurimme norwichinterrieri josta juttua aikaisemminkin blogissa) sai huonoja uutisia tuossa heinäkuun lopussa. Sydämestä löytyi rokotusten yhteydessä sivuääni, joka todettiin synnynnäiseksi sydänviaksi PDA:ksi*. Viikon verran odoteltiin testituloksia siitä, saako tämä pikkutyttö elää elämäänsä tämän pidemmälle. Meillä itkettiin ja tietysti naapurissa itkettiin vielä enemmän. Kauheaa aikaa.

Onneksi onni oli myötä ja Susu sai määräyksen leikkaukseen. Leikkaus oli toki myös vaarallinen, mutta antaisi onnistuessaan mahdollisuuden täysin normaaliin elämään. Nyt pari viikkoa sitten Susu vietiin Helsinkiin asti leikkaukseen, ja on tällä hetkellä toipumassa kovaa vauhtia. Kontrollikäynti joulukuun alussa kertoo sitten viimeisen totuuden, mutta tällä hetkellä näyttää todella hyvältä. Susu on varmaan maailman urhein pikkukaveri. Niin kiltti, suloinen ja reipas.
Sususta voi muuten lukea lisää uusimmasta ANNA-lehdestä =).

Nyt vaan vielä peukut pystyssä, että kontrollikäynti menee hyvin. Näin uskomme. Ja jos joku tarvitsee lisätietoa kyseisestä sairaudesta niin kyselkää, me välitämme omistajan vastaukset sitten takaisinpäin. Netistä kun tästä sairaudesta löytyy kovin nihkeästi tietoa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
* PDA eli avoin valtimotiehyt (patentti ductus arteriosus)PDA on synnynnäinen sydänvika koirilla. Aortan ja keuhkovaltimon välillä oleva verisuoniyhteys sulkeutuu normaalisti syntymän jälkeen. Mikäli näin ei tapahdu ja ductus jää avoimeksi, kuormittuvat sydän ja keuhkovaltimo ja sydämestä on kuultavissa erittäin voimakas sivuääni. Leikkaushoito on mahdollinen, mutta ei riskitön. PDA on todettavissa luovutusikäisellä pennulla. Valtaosa synnynnäisistä sydänvioista on perinnöllisiä, PDA periytyy polygeenisesti.

Loma

Oltiin viikko poikien kanssa mökkeilemässä Ikaalisissa. Hieno mökki ja upea matala hiekkaranta puhtaan järven rannalla. Säät olivat vähän huonot, mutta onneksi pari aurinkopäivääkin mahtui mukaan. Ihanaa rauhaa, lepoa ja vaan naatiskelua. Pojat tykkäsivät myös kovasti ja Nasua sai kiskoa pois vedestä =). Maxikin innostui uiskentelusta ja nouti keppiä järvestä jo tosi terhakkaasti.

Saunottiin joka päivä ja pojat olivat aina mukana. Istuivat lauteilla nätisti kunnes lähdettiin uimaan. Kahlata sai montakymmentä metriä ennenkuin edes perskannikat peittyivät veteen, mutta parempi näin. Saivatpahan pojat ainakin kahlailla rauhassa. Kalojakin nähtiin vaikka kuinka paljon. Oli meillä onkikin mukana, mutta jätettiin otukset tällä kertaa rauhaan.

Kiva paikka, mennään varmaan joskus vielä uudestaankin. Pitää muistaa vaan ottaa mukaan oma aurinko, sitä kun ei siellä pahemmin näkynyt :)

Kesäloma!

Ou jee, Ou jee, Ou jeeeeeeee.....lomaaaaaaaa vihdoinkin. Nyt se alkaa ja toivottavasti ei lopu ihan heti. Tiedossa vähän reissaamista ja mökkeilyä. Lapset mukana tottakai. Mukavat kesän jatkot kaikille tutuille ja tuntemattomille =).

Ohittelua

Aika hiljaiseloa ollut taas... Koirat on saaneet pitää "lomaa" harrastuksista, Maxin Mejä loppui ja Nasun agility on tauolla, ohituskurssilla oltiin kuitenkin Maxin kanssa eilen.
Ihan hyvin meni, taas uus paikka mut vaan kolme koiraa meidän lisäksi. Max käy niin ylikierroksilla aina kun pääsee johonkin uuteen paikkaan ettei osaa edes kävellä remmissä kunnolla, vaikka se kotona sujuukin. Ohitukset menee hyvin, tuijottelua on vieläkin jonkun verran, varsinkin aina kun tapahtuu jotain muutoksia, esim. vaihdetaan suuntaa/vaihdetaan puolta tms. mut siitäkin päästään taas parin ohituksen jälkeen yli.

Kotona treenien jälkeen kun käydään iltapissalla tutussa ja rauhallisessa ympäristössä niin koira on niin mamman mussukkaa että! Istuu ja kävelee ihan vieressä ja tapittaa silmiin "Kato mamma, näin taitava mä oon!!!" Hassu otus. Sillon aina selvimmin huomaa miten hyvää siedätystä toi ohituskurssi Maxille on, vaikka mulla ei aina meinaa hermot kestää sitä häsäystä.
Nasu sai odotella kotona kurssin ajan, vaikka sitä aina kiukuttaa kun joutuu jäämään yksin. Dramaattinen piippaus ja valitus kuuluu niin kauan, kun oven saa suljettua ja kotiinpaluu on aina yhtä juhlaa!

Pojat on muuten olleet nyt työpäivienkin ajan yhdessä, aiemmin olivat eri huoneissa, kun riehuivat kahdestaan niin paljon ja Max järsi milloin mitäkin hyllyn kulmaa tylsyydenpuuskassaan. Nyt natiaiset ovat aikuistuneet (ja laiskistuneet) sen verran että uni maittaa molemmille melkein koko päivän. Tukka pystyssä ja silmät sirrillään kömmitään iltapäivällä jostain sohvan nurkasta tervehtimään. Hyvä näin! =)

Yrjöttävää puuroa

Oltiin eilen taas ohituskurssilla Maxin kanssa. Tällä kertaa mukana koko lauma koiria (ennen on ohiteltu vain yhden koiran kanssa kerrallaan). Itse en ollut ihan vierestä todistamassa miten koulutus sujui, mutta kuulemma ihan hyvin. Tosin fairy-pullollinen vettä oli kulunut, ja koira oli aivan märkä, mutta hyvin kuitenkin =).

Ei meillä mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Odotellaan hullun lailla lomaa ja mökkeilyä. Koirat voi ihan hyvin, mitä nyt Nasu lakkasi syömästä kun ruokavaliota hieman yritettiin vaihtaa. Kokeiltiin Yrjölänpuuroa, ja se on Nasun mielestä nimensä mukaista =). Ei syönyt toissapäivänä eikä eilen muuta kun raksuja (mitä yleensä taas ei syö, jos parempaa on tarjolla). Luulen, että joudumme palaamaan takaisin riisi-porkkana-peruna-liha-linjalle. Se näyttää uppoavan molemmille. Max kyllä vetää puuronkin, mutta kyllä hänestäkin näkee, että ei se ihan mieluista ole. Me ei kyllä ruveta pakottamaan rekkuja syömään ruokaa mitä he selvästi inhoavat. Tehdään vanhaa ihan terveellistä pöperöä, niin uppoaa taas molemmille. Jos sinne salaa vaikka vähän noita Yrjölän aineksia sitten ujuttaisi mukaan...tottuisivat pikkuhiljaa makuihin.

Viikonloppuna pitää mennä vähän treenaamaan agilityä halleille, sekä Maxille voisi vetäistä jäljen johonkin rämeikköön. Ostettiin pojille muuten pihalle pieni uima-allas josta on tosi kiva räpiköidä hakemassa leluja. Jopa "Max-vihaan-vettä-hemmo" on uskaltautunut sinne räpiköimään.

Olispa jo viikonloppu....

Susu kylässä

Maxin iloksi naapurin Susu tuli hoitoon lauantaiksi luoksemme. Max tykkää tästä 11-viikkoisesta norwichinterrieristä aivan mahottomasti. Susu puree ja roikkuu korvasta, mutta Max ei välitä yhtään, ja leikkii muutenkin hyvin varovasti uuden ystävänsä kanssa.

Nasu sen sijaan jättää tämän kaksikon suosiolla rauhaan, ei vaan hermot kestä. Näyttää jopa että Nasua vähän pelottaa tuommoinen pieni maailmaa pelkäämätön karvaturri.

Viimeinen MeJä

Kokoonnuttiin eilen sitten viimeisen kerran Koirakondiksen MeJä-kurssilaisten kanssa. Ihan alkuun pitää sanoa, että tosi mukavaa oli, hieno jengi, upeat koirat ja hyvä opastaja. Suosittelen siis lämpimästi =).

Jep Jäkärlän metsissä tavattiin jälleen. Tällä kertaa jokainen teki toisilleen jäljen. Me onnekkaat saimme tehtäväksemme tehdä master Upin jäljen. Yritettiin ihan tosissaan tehdä semmonen fiksu ja siisti reitti, mutta pah...rämmittiin taas perskeleenmoisessa metikössä, ryömittiin ja kiipeiltiin. Mutta jälki tuli tehtyä, ja homma siis silleen hoidettua. Vähän peloteltiin Upin omistajia, että jälki olis 6-7 kilsaa pitkä ja vaan viis merkkaustakin olis koko reitillä...ei ne tainneet uskoa =).

Sitten vaan vuoron perään koirat ajamaan. Upi aloitti ja meni kuulemma loistavasti. Itse en päässyt tätä todistamaan, kun tappelin oman koiran kanssa siitä, miten toisten koirien seurassa kuuluu käyttäytyä....ja hävisin sen tappelun (huokaus). No kuiteski, Upi meni ja loisti =). Hyvä Upi.

Maxin jäljelle sitten pääsin mukaan (jihuu). Vähän haahuilua, oikomista, makaukset mentiin aikamoisella vauhdilla (en tiedä merkkasko niitä kunnolla), mutta ohjaajien mukaan kuitenkin ihan hienosti. Mä mitään ehtinyt nähdä kun yritin vaan pysyä pystyssä siellä risukossa =). Mutta tyytyväisiä ollaan.

Muut koirat olivat kanssa tosi hyviä, Mantelikin vaikka oli ollut vähän kipeä hoiti homman kotiin loistavasti ja ihanan rauhallisesti. Siinä se sitten oli se kurssi. Ihan mielenkiintoista, innostus heräsi ja ehkä syksyllä vois kokeilla sitä ihmisen etsimistäkin. Nyt vaan treenataan itteksemme, ja katotaan jos ensi vuonna vaikka jo vähän kilpailtaisi. Täytyy pyytää tota Pernon porukkaa syksymmällä joku weekendi tekee toisillemme jäljet.

MeJä treeniä

Käytiin eilen aamusella jälleen tekemässä jälki Maxille Kaanaan mettiin. Haastavaa maastoa; paljon risuja, aukeaa (tuulista), ja muitten eläinten tuoksuja sekä jätöksiä. Illalla mentiin sitten ajamaan jälki, joka oli siihen mennessä ehtinyt vanhentua n. 11 tuntia.


Max ajoi kyllä tosi hyvin, ja makaukset hän osaa merkata aivan loistavasti. Hieman haahuilua välillä (katseli vähän maisemia), mutta uuden käskyn saatuaan jatkoi taas matkaa. Tehtiin yksi katkokin välille minkä hän taas pinkoi todella nopeasti. Yhden makauksen kohta oltiin merkattu niin epäselvästi, että haahuiltiin itse sitä etsimässä, kun Max jo seisoskeli oikeassa paikassa, ja katseli meitä säälivästi =). Ajatteli varmaan, että täytyy noitakin raukkoja opettaa joskus jäljestämään.

Mutta siis hyvin meni ja poju näyttää tykkäävän hommasta.

Pool party

Ostettiin pojille tuommoinen pieni kahluuallas takapihalle. Nasusta se on maailman parhain juttu, Max ei ole niin onnessaan. No ideana kuitenkin että saavat kuumina kesäpäivinä vähän huilutella tassujaan vedessä.

Ohitusta, MeJää ja agiliitoa

Tiistaina Max sai aika räyhäkkään kaverin parikseen ohituskurssilla. Oli aika levoton, ja otti liikaa kontaktia toiseen koiraan; eli homma otti niinkuin vähän takapakkia. Tosin ohitusaluekin oli aika kapea, ja vaikeutti hommaa heti. Saatiin Maxille kaulaan (ohjaajalta) kauko-ohjattava sitruuna/äänipanta. Tulos: sitruunaa kului, mutta tuijottelukin kyllä väheni. Ja koirakin tuoksui hyvälle koko loppuillan. Ehkä tämä vielä tästä....

Keskiviikkona MeJää tällä kertaa Jäkärlän metsissä. Ohjaaja jakoi meidät taas omille "tonteilleen" jälkeä tekemään. Nyt piti tehdä yksi makaus enemmän, yksi katko sekä loppuosa piti mutkitella kunnolla jäljen kanssa. Meillä meni eka suora ihan hyvin jäljen tekemisen kanssa, (mitä nyt ei saatu pulloa auki, ja kun saatiin, niin ekaan makaukseen kaatu varmaan puolet verestä....hys ei kerrota ohjaajalle), mutta lopussa jouduttiin väkisin tekee sitten jälki öööö...aika korkealle vuorelle. Eli köyttä olisi tarvittu kun yritettiin hilata itseämme vuoren huipulle. Eikö sitä nyt jo vois oppia katsomaan reittiä vähän kauemmas kun metrin päähän...ei kait sitten. Nooh onneksi muillakin sankareilla oli ollut ongelmia, Kaisa oli jopa ryypiskellyt vähän verta =).

Upi aloitteli homman ja jäljesti tosi hienosti. Yhdessä kohdassa juoksutti emäntäänsä hieman, mutta sellaiseen ryteikköön oli jälkikin tehty, että Upi fiksuna vaan kiersi pahimmat kohdat =). Me muut rämmittiin "kuoleman solan" läpi toisiamme tukien =). Hyvä Upi, hienosti tehty. Milli oli kanssa treenannut, ja ei pelännyt enää yhtään jäljellä menemistä. Hyvä parsonit.

Sitten tultiin tämän meidän ADHD-tapauksen kanssa vuoroon. Ajoi jälkeä ihan kivasti suurimman aikaa, ja katko kohta paineltiin jopa hippulat vinkuen. Alussa haahuili aika paljon, (ja musta tuntuikin ettei se mitään ajanut, kunhan käpytteli eteenpäin), mutta taisin olla väärässä (ehkä). Ekan kerran käytettiin muuten liinaa (6 m.), joka antoi tietysti Maxille vapauden tunnetta, ja halua "tehdä mitä mää haluun". Ehkä siitä johtui nämä haahuilut alussa. Loppua kohti paransi jäljestystä huimasti. Ihan hyvä suoritus.

Pitää nyt jussina tehdä vanhempi jälki, ja treenata just tolla liinalla kulkemista. Ensi kerralla me ajetaankin sitten porukan kanssa toistemme tekemät jäljet. Hihiii, siitä tulee varmasti mielenkiintoista; kuoleman solia, vuoria ja veren juomista =).

Tänään Nasun kanssa agilityä. Nasu on muuten ollut tosi loukkaantunut kun Maxilla on nyt kaksi harrastusiltaa peräkkäin, ja hän joutuu jäämään kotiin. Pitää tänään siis mennä treeneihin vaikka taivaalta sataisi puukkoja.

Oikein mukavaa Jussia kaikille.

MeJä treeniä

Eipä olla ennen tehty niin hassuja ostoksia, kun perjantaina tuli tehtyä; pyykkipoikia, pyykkinaru, verta ja muovinauhoja =). Kotona sitten askarreltiin pyykkipoikiin näitä merkkausnauhoja.

Tänään mentiin sitten aamusella tekemään jälkeä. Löydettiin tuosta aika läheltä meitä hyvä metikkö, joka oli myös aika haasteellinenkin (paljon kaadettua puuta ja risukkoa). Hikeä pukkas kun rämmittiin siellä risukoiden keskellä verisieni perässä. Tehtiin neliön muotoinen, mutta hieman mutkitteleva, ja ylimääräisen makauksen sisältävä jälki. Sitten vaan kotiin odottelemaan jäljen vanhenemista.

Reilun neljän tunnin päästä koira mukaan ja jäljelle. Alkumakaus löytyi heti, ja siitä sitten jatkettiin jäljestystä. Max toimi loistavasti. Huomasimme kyllä hieman enemmän hakemista, joka varmasti johtui siitä, että jälki oli vanhempi kuin ensimmäisellä kerralla. Hän käytti myös enemmän ilmahaistelua. Teki muutaman ylimääräisen kierroksen, mutta palasi aina jäljelle loistavasti. Ja kaikki makaukset hän merkkasi aivan loistavasti. Laitoimme makauksille myös hieman makupaloja siinä samassa, että merkkaus tulisi jatkossakin onnistumaan näin hyvin.
Vauhdilla mentiin ja tosiaan hienosti meni. Lopussa kaatona nakkeja, jotka ei Maxin mielestä olleet ihan huippujuttu. Täytyy kehittää ensikerraksi jotain parempaan palkkiota =).

Viikolla treenataankin MeJä-ryhmän kanssa, mutta juhannuksena voisi tehdä taas oman jäljen. Kiva harrastus ja Max näyttää tykkäävän kanssa.

Verta

Eilen sitten kokoonnuttiin Liedon metikössä tämän MeJä -porukan kanssa ensimmäiseen koitokseen. Ilma oli ankea; vettä satoi välillä kovemmin välillä ripotellen. Onneksi oli tajunnut kerrankin suojautua sateelta oikeilla vaatteilla =).

Laura näytti ensin meille yhteisesti miten jälki ja makaukset kannattaa tehdä. Jakoi meidät sitten jokaisen omille "tonteilleen", ja eikun hommiin; sieni esiin, verta siihen ja vetämään jälkeä pitkin maata. Tehtiin aika lyhyet jäljet nyt ekalla kerralla, ja neliön muotoisesti (sisälsi siis alkumakauksen jälkeen pari muuta makausta ja kaadon). Nauratti kun rämmittiin märässä metikössä verisieni perässä, ja nauhanarut kaulassa =).

Siinä sitten odoteltiin porukan kokoontumista uudelleen, sillä tarkoituksena oli se, että yksi koira ajaa jälkeä ja me muut "rämmimme" perässä oppia saamassa. Upin vanhempien pelättiin jo eksyneen, kun heitä ei näkynyt eikä kuulunut takaisin metsästä. Upi säesti odotusta öööö miehekkäillä ööööö karjaisuilla =). Ja kyllähän ne kadonneet lampaatkin sieltä sitten takaisin löysivät.

Sitten vaan ensimmäinen koira hommiin ja siitä jatkettiin koira kerrallaan. Ihan mielettömän hyvin menivät kaikki koirat, ja oma koira yllätti jälleen positiivisesti. Max ajoi jälkeä tosi hyvin, ja vain yhden kerran vei muut ihmiset voiton tuoksusta (hää ku niin tykkää ihmisistä). Mutta hyvin hoito homman ja oltiin hänestä hyvin ylpeitä.

Märkiä oltiin ja likaisia, mutta kivaa oli, ja innostuimme kyllä tästä harrastuksesta. Sunnuntaina ajateltiin mennä tekemään oma jälki ihan itsenäisesti jonnekin Kaanaan mettiin. Täytyy vaan käydä ensin veri ja nauha ostoksilla =).

Hyvä MeJä-kurssilaiset, hienosti meni kaikilta =).

Celine Dion

Eilen sitten nähtiin ja kuultiin megatähteä nimeltään Celine Dion, ja täytyy myöntää, että oli joka sentin arvoinen (liput maksoivat meinaan 199,00 €). Aivan käsittämättömän upea ääni ja upea konsertti. Hienoa, että päästiin näkemään hänet. Vähän fanikamaakin tuli osteltua; t-paita, kaulanauha, kuppi ja kirja. Kivaa oli.

Kotimatkalla nähtiin tänään iltalehdessäkin uutisoitu paha hirvikolari. Tapahtunut varmaan 15-20 minuuttia ennen meidän paikalle tuloa. Hirvi parka oli mennyt keskeltä kahtia. Hirveää, ja vaikutti kyllä kaasujalkaan kummasti. Hieman jopa pelotti ajella yömyöhäisellä kotiin. Mutta onneksi päästiin turvallisesti ajelemaan.

Lapset olivat Marjaanan hoidossa. Maxia oli juoksutettu lasten voimilla pallon perässä vaikka kuinka kauan. Maxhan ei kyllästy koskaan noutamaan palloa =). Tyytyväisiltähän nuo näyttivät kun kotiin tultiin. Pitää tänään antaa sitten ekstra huomiota kunhan kotiudutaan. Huomenna sitten MeJä-kurssitusta...

Vepsä ja hierontakurssi

Olipas mukava, rento ja lämmin viikonloppu. Lauantaina herättiin aikaisin ja alettiin pakkailemaan kamoja retkelle mukaan; vähän eväitä, vettä, vilttejä, leluja ja koirat tietysti. Haettiin matkalla vähän lisää porukkaa kyytiin, ja sitten suunnattiinkin jo Aurajoelle. Siellä hypättiin vesibussiin (m/s Lily), joka vei meidät Vepsän saareen. Nasua jännitti aluksi ihan hirmuisesti vesibussissa, mutta katseli sitten jo loppumatkasta tyytyväisenä maisemia. Ja huomiota sateli molemmille koirille (vähän liikaakin). Lapset osaavat nykyään tosi hienosti kysyä silitys lupaa, mutta aikuiset ihmiset eivät kyllä osaa. Onneksi kumpikaan ei ole näykkivää tyyppiä; muuten olisi muutamilla hemmoilla sormet kipeinä =). Lupaa voisi kuitenkin mielestäni kysyä, ihan oikeasti.

Saaressa oli tosi kivaa. Meille oltiin varattu saunamökki koko päiväksi rauhalliselta alueelta. Siellä sitten otettiin aurinkoa, grillattiin, osa ihmisistä kävi saunomassa ja jopa uimassa. Ranta oli tosi täynnä levää, joten ei päästetty Nasua ja Maxia kauheasti mereen räpiköimään (pikkasen saivat tassujaan kastella). Tosi lämmin päivä oli ja aurinkorasvaa kului, mutta mukavaa oli. Paluumatkalla pojat nukahtivat molemmat väsymyksestä jo vesibussissa. Ja kotona oli myös hyvin hiljaista loppuillan =). Rankkaa tuo ulkoilmailu. Poikia on kyllä pakko kehua; käyttäytyivät koko reissun ihan mielettömän hyvin, ja kestivät kaiken huomion mitä saivat, vaikka olivatkin jo tosi väsyneitä. Tosi kultapojuja =)

Sunnuntaina oli sitten Koirakakoulun tiloissa Kikka Pitkäsen (http://www.koirankuje.fi/) järjestämä koirien hierontakurssi. Otettiin taas molemmat koirat mukaan. Aluksi oli noin 1 1/2 h kestävä teoriaosuus, missä käytiin vähän läpi venytyksiä, lämmittelyä ja hierontaa. Sitten haettiin omat koirat mukaan. Max yllätti minut taas rauhallisuudellaan. Tottakai hänellä oli hieman vaikeaa olla siellä toisten ihmisten ja koirien keskellä, mutta pystyi jopa paikka paikoin rentoutumaan ja nauttimaan hieronnasta. Kyllä se pikkuhiljaa saa kuriin omaa ADHD-luonnettaan. Nasua jännitti kanssa aluksi, eikä oikein pystynyt alkuun rentoutumaan. Kun siirryttiin sitten toiseen kylkeen, niin alkoi pikkuhiljaa lakoamaan, kunnes oli ihan makuullaan silmät kiinni. Näytti tykkäävän hieronnasta. Oltiin tosi onnellisia kurssista, nyt osataan vähän hoitaa harrastavia koiria ihan itsekin hieronnan suhteen. Ja jos ei muuta, niin ainakin huomataan nyt muutokset lihaksissa. Tosi hyvä kurssi ja sopivan hintainen (35,00 €). Jatkokurssi pidetään varmaan syksymmällä. Sinne varmaan mukaan. Kikka oli muuten tosi kiva opettaja =)

Tänään sitten töitten jälkeen HKI:iin Celineä kattomaan. Kivaa =)

MeJä

Dodiin, eilen oltiin sitten kuuntelemassa MeJä-kurssin luento-osuutta Koirakondiksen tiloissa. Meitä oli siinä ryhmässä viisi (joista kolmella parsoni hih, ja yksi niistä on vielä suuri ja mahtava Urpo, jeeeee =). Opettaja toimii muuten Laura Heinonen.

Saatiin hieman tietää, miten ensi kerralla sitten tulisi toimia jälkeä tehdessämme, ja täytyy myöntää, että mielenkiintoiselta kuullosti. Onneksi tuo suoritetaan aina yksi koira kerrallaan ja liinassa. Eli meilläkin on toivoa, saada tämä ADHD-tapauksemme ehkä jopa toimimaan jotenkin. Se on sitten eriasia, miten ne muitten koirien tuoksut siellä häntä kiusaavat, ja tietty vielä ne muut ihmisetkin. Mutta lippu korkealla, ja uskon että Max taas yllättää minut vähäuskoisen =).

Tosiaan ensin kuulemma ammutaan vähän haulikolla, eli tehdään laukauksensietotesti. Saas nähdä mitä Max tuumaa =). Jälki on kuulemma n. 900-1000 m pitkä, ja merkattu piilomerkein. Sitten vaan koiran pitäisi seurata jälkeä, ja löytää myös nämä makaukset. Ovat paikkoja joissa on verta hieman enemmän, ja ne pitäisi koiran merkata (esim. haistelemalla kohtaa kauemmin tai vastaavaa). Sitten lopussa on kaato = palkkio. Luulen, että Maxilla ne on nakkeja. Ja tosiaan jos koira eksyy jäljeltä, niin 3 minuutin ajan se voi yrittää löytää jäljen uudelleen, mutta jos ei löydä niin siitä tulee hukka. Kolmesta hukasta koe keskeytetään.

Että lyhykäisyydessään tuommoista. No sittenhän nähdään. Jotenkin tuntuu kyllä, että Max tykkää tosta, toivottavasti. Tällä viikolla vielä edessä to Nasun agilitytreenit, la lähdetään veneretkelle Maxin kanssa, su mennään molempien kanssa koirahierontaa opettelemaan. Näistä sitten myöhemmin.

Agilityleiri

Haukotus, vieläkin väsyttää =). Oli ihan kiva pari päiväinen leiri parsoneilla. Paikalla oli semmoset 78 parsonia, ja niitten emäntiä ja isäntiä. Kivaa porukkaa, ja sää suosi meitä molempina päivinä

Lauantaina mentiin tosiaan jo aamusta paikalle, tutustuttiin ensin vähän toimikuntaan ja jatkettiin siitä esteitten kasaamisella. Saatiin auto lähelle kenttää ja leiriydyttiin suunnilleen ainoan puun juurelle, mikä kentän laidalla kasvoi. Onneksi tuli mukaan aurinkovarjoja, kyllä se sen verran kovasti hehkutti lämpöä molempina päivinä. Ja joo, emme säästyneet palamiselta, nenä on tälläkin hetkellä vielä punainen (ja pelkästään aurinkosta, böh!).

Oli tosi kiva seurata näitä kehittyneinpiä yksilöitä agilityn tiimellyksessä. Nafu ei millään ymmärtänyt, miksei hän pääse mukaan treenaamaan. Maxilla oli iltapäivällä omat alkeistreenit, ja täytyy sanoa, että yllättävän hyvin meni. Maxhan on tämmöinen yltiösosiaalinen tapaus, eli haluaa tutustua kaikkiin ympärillä pyöriviin "asioihin". Siksi olimme hieman varautuneita siihen, ettei hän pysty keskittymään agilityyn ollenkaan, mutta pystyi, ja toisena päivänä häntä pidettiin jo vapaana. Ja hän suoritti jo kolme peräkkäistä estettä. WAUDE. Max osaa yllättää.


La syötiin pariinkin otteeseen, otettiin aurinkoa ja katseltiin muitten treenejä. Illemmalla lähdettiin sitten yöpymään kotiin kun niin lähellä asutaan. Pojat olivat matkalla hyvin hiljaisia, vain muutama syvä huokaus kuului takapenkiltä. Kotona silmät puolitangossa he yrittivät pysyä hereillä edes syömisen ajan. Sitten hiljeninkin tämä seurakunta totaalisesti. Katseltiin siinä vielä me "aikuiset" vähän euroviisuja, mutta kyllä se ulkoilma sai meidätkin aika väsyneeksi.

Sunnuntaina sitten takaisin leirille, ja katselemaan toisten treenejä. Max oli rauhoittunut eilisestä jo huimasti, ja osasi jo ihan käyttäytyäkin. Omat treenit menivät tosiaan hyvin, Max oli jo vapaana, ja suoritti tosiaan useita peräkkäisiä esteitä. Kyllä luulen, että sen voisi pikkuhiljaa vaikka ilmoittaa ATT:n alkeiskurssille. Syksyllä varmaan ajankohtaista tämä.

Joo väsyneitä ollaan, mutta leiri oli kiva. Ensi vuonna varmaan uudelleen, tosin sitten pitää yöpyä paikalla (pääsee paremmin tutustumaan ihmisiin). Pojat näyttivät tykkäävän myös. Jee parsonit =). Nafua kommentoitiin leirillä mm. "oudon näköiseksi parsoniksi", lelukoiraksi ym. Selitettiin, että siitä tulee isona parsoni =).

Nähtiin muuten muutamia koiria joitten blogeja ollaan lueskeltu; esim. Urpon ja hänen emäntänsä. Oli ihan kiva nähdä näitä veikkoja ihan "livenä". Urpo oli tosi söpis =)