Max on kolme!

Meidän kultapoju MAX täytti tänään kolme vuotta. Onnea maailman ihanimmalle parsonille.

Pentuja ja luistelua

Mentiin lauantaina vierailemaan Järvenalhon kenneliin ja tietysti katsomaan uutta Q-pentuetta. Siellä meitä odotti neljä tyttöä ja neljä poikaa hieman unisina. Ikää näillä rottweilerinpennuilla oli nyt neljä viikkoa. Kyllä ne taas oli niiiin suloisia. Tosi tasainen pentue, yksi ainut tyttö oli hieman pienempi kuin muut, mutta muuten kaikki olivat samannäköisiä ja hyvillä merkeillä varustettuja.

Siellä oli samaanaikaa toinen parikunta joka yritti päättää kolmesta tytöstä kenet he ottaisivat. Eivät tainneet vieläkään päästä yhteisymmärrykseen siitä. No ehtiihän tuota vielä miettiä muutaman viikon. Pari tyttöä on vielä vapaana ja katsotaan nyt ottaako kasvattaja itselleen niistä toisen.



Sunnuntaina Max pääsi luistelemaan mamman kanssa. Kivaa oli kuulemma ollut ja Max oli vetänyt mammaa pitkin rataa. Oli siinä samassa syönyt varmaan viisi kiloa lunta, ainakin mitattuna sillä miten kova pissihätä hänellä oli koko illan.

Luca ja Nasu voivat kanssa hyvin. Saimme Lontoosta tuliaiseksi mamman siskon perheeltä semmoisen pikkuisen lelukoiran. Luca taitaa tosissaan luulla, että se on oikea. Käy nuolemassa sen korvat ja hoitaa sitä hellästi. Sitten kun se kaveri vielä puhuu kun sen tassua painaa ;). Niin ja sitten kun me vielä tuoksuttiin pentukoirille. Täytyy varmaan kertoa sille raaka totuus :)



Mamma punnitsi myös eilen koko katraan ja Luca painoi sen 35 kg, Nasu painoi 4,5 kg ja meidän kultapoju Max sen 9,5 kg. Maxilla vielä vähän liikaa painoa vaikka onkin laihtunut. Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa lähtee.

Loppiainen

Kuvattiin hieman Luucasta loppiaisen kunniaksi. Ohessa pikkuherrasta siis kuvapläjäys :)

Kylmä oli ja lähdettiinkin äkkiä lämpimään näitten otosten jälkeen...

Vuosi 2010

Dodiin, uusi vuosi edessä ja vanha takana. Luucas täyttää kohta (helmikuussa) jo vuoden ja Max ja Nasu taas vuoden lisää ikäänsä. Niin se aika kuluu. Mukavaa uutta vuotta kaikille tutuille ja tuntemattomille.

Meillä Luucas vietti ensimmäistä uutta vuottaan. Ihmetteli aluksi hieman alkuillasta rakettien ääntä ja pari kertaa haukahtikin sisällä kun yllättyi. Mamma vei kaverin ensin kuuden jälkeen tutustumaan ihan rauhallisesti rakettien elämään. Vähän oli kuulemma aluksi jännittänyt, mutta aika pian tottui ääniin. Toisen kerran kokeiltiin sitten lähempänä h-hetkeä ja silloinkin Luca vaan katseli taivaalle ja ihmetteli häviäviä outoja valoilmiöitä. Eli onneksemme kaikki talon koiruudet ovat nyt näköjään siedätettyjä raketteihin.

Mamma kävi kerran "ojentamassa" nuoria jotka tuppasivat ihan tuohon ikkunoiden alle räjäyttelemään, vaikka vieressä on urheilukenttä missä on tilaa ammuskella. Ja lisäksi kun ne ampuvat niitä tuossa pihalla niin kaiku on aikamoinen. Itsekin melkein heittäytyi lattialle muutaman jytyn kuultuaan. Mutta mamma hoiti homman hienosti :)

Vielä kerran oikein oikein onnellista uutta vuotta kaikille!