Meillä on ollut hiljaiseloa, mutta kaikki on kyllä ihan hyvin.
Luucas on treenannut maanantaisin Haunisten kentällä vaihtelevalla menestyksellä. Taitaa olla pientä uhmakautta näkyvissä.
Lauantaina tajusimme, että ollaan jätetty kaveria liian vähän yksin...siis kokonaan yksin ilman Nasun ja Maxin tukea. Luca oli meinaan käynyt jo ulkona, ja kun vuorostani otin Nasun ja Maxin lenkille niin sehän kiukutti pojua. Käytiin natiaisten kanssa pikkulenkki ja sen jälkeen leikittiin vielä kymmenisen minuuttia pallon kanssa läheisellä kentällä. Kun tulin kotipihaan kuului sisältä aivan kaamea huuto, ei haukunta eikä vinkuminen, vaan HUUTO! Heitin remmit kädestäni ja syöksyin sisään odottaen koiran olevan vähintään yksi tassu irti odottamassa yläkerrassa. No eipä ollut vaan istui tyytyväisenä lattialla huutaen suoraa huutoa. Vilkaisi minuun ja voin vaikka vannoa että pirulainen hymyili ja nyyhkäisi vielä kerran dramaattisesti. Ei ollut mitään vikaa koirassa eikä ympäristössä, häää oli vaan niin vihainen kun jätettiin yksin ja vielä ruoka-aikaan. Myöhemmin kyllä nauratti tämä traama :)
Sitten muistin Nasun ja Maxin ja vain jälkimmäinen oli enään pihalla odottamassa. Taas kauhea paniikki sydämessä juoksin pitkin poikin pihaa (ja välillä kotiin) ja rääyin Nasun nimeä. Koiraa ei näy missään, ainoastaan pallo oli jäänyt keskellä pihaa. Juoksin ja juoksin ja lopulta näin karvapallon tallustelevan tyytyväisen näköisenä parin pikkukoiran luota vähän ihmeissään, että miksi se mamma rääkyy mua naama punaisena. Anteeksi vaan näitten pikkukoirien omistajalle, jolle en päässyt anteeksipyyntöä suoraan sanomaan. Ja niinkuin itse vihaan sitä, että pihoilta syöksyy irrallaan olevia koiria meidän luo :(. Nolotti hieman, mutta mä luulin ihan tosissaan että Luucaksella on joku kaaaaaaamea hätä. Miten koirasta voi päästäkään tommosia ääniä????
Mahto naapureilla taas olla hauskaa mun kustannuksella ja kyllä tuntui itsestäkin, että tuli homma hoidettua tyylikkäästi kotiin ;). No onneksi meistä toinen on sentään järkevä ajattelija joten mulle on jäänyt tämä sekopäisen rooli :). Hohhoijaa....
Että tämmösiä meillä. Luucas pitäis ilmoittaa johonkin näyttelykerhoon sen verran hyvin se osaa roolia vetää, taitaakin olla tosi fiksu jätkä. Mutta nyt muistamme että häntä ei parane ärsyttää, ainakaan kun pitäis ruokaa olla tulossa ;)
Eikä....nauroin vedet silmissä teidän pikku Luucaksen seikkailuja. Eikun teatteriin lainaksi :)
VastaaPoistaHassu tarina. Kyllä ne kaverit joskus osaa meitä venättää.
VastaaPoistaOn nää rotkulat niin omia persooniaan. Siksi kai niin rakkaita.
VastaaPoistaEilen oltiin pyörälenkillä, kun Henkka juoksi puun väärältä puolelta ja jäi hihnastaan jumiin. Ilkka, joka handlasi Henkkaa sanoi koiralle: "No nyt sulla on ongelma, mitenkäs sen ratkaiset?"
-----Koira alkoi purra hihnaansa poikki---------
Ei ihan tyhmä sekään!