Jäljestystä jälleen...

Piiiiiitkästä aikaan ehdimme mukaan jälkitreeneihin Luucaksen kanssa. Mamma aluksi ihmetteli, että mitenkäs tämä homma menikään, mutta Luucas veti sen sijaan jäljet hienosti. Ihan kun ei mitään taukoa olisikaan ollut.

Ensimmäinen jälki meni hieman vauhdilla, mutta pariin seuraavaan jaksoi jo keskittyä paremmin ja löysi nakitkin mukavasti. Selvästi poju oli ihan innoissaan ja minulla oli kaverissa pitelemistä kun mamma jälkeä teki. Kun Luucaksella on painoa jo yli 30 kiloa ja voimaakin alkaa olemaan sen edestä.

Lopuksi vielä parit purkkijäljet ja nekin Luucas paineli hippulat vinkuen ;). Lättäsi suuren tassunsa purkkien päälle ja lakosi nätisti maahan odottamaan palkintoa. Hieno poju ja niin innoissaan.

Vaihdettiin vielä hieman kuulumisia Dinon (Luucaksen veli) omistajien kanssa. Hieman harhauduimme puhumaan agilitystäkin, ja jälleen alkoi harmittamaan, etten saa tuota Nasua sen harrastuksen pariin. ATT:lle olisin himoinnut pääseväni treenaamaan (ja siellähän me ollaan jo jonkin aikaa aikoinaan oltukin), mutta kun sinne on niin vaikeeta päästä uudelleen sisään. Harrastajia on tietysti niin monia. Nyt on kuulemma alkamassa TSAU:n alkeikurssi johon voisi olla jotain mahdollisuuksia päästä. Tosin kävin kattomassa heidän sivuillaan, että ottavat mukaan vain kuusi koiraa. No sinne mennään nyt kuitenkin kokeilemaan jos vaikka tärppäisi.

Kotiin päästyämme Luca jaksoi vielä paiskoa lelujaan hetken aikaa, mutta nukahti sitten sikeään uneen. Ei edes kuullut, että Max leikki leluillaan (yleensä ryntää heti mukaan leikkeihin). Siinä on kyllä koira joka näkee paljon unia ja ääntelee paljon nukkuessaan. Välillä yöt menee aikamoisessa uikuttelu-tassuttelu-kiljahtelu fiiliksissä. Ei ole hiljainen poju ei.

Lopuksi Luucas lähettää terveisiä veljelleen Morrikselle: "Kyllä sää vaan oot kova jätkä. Kaveri veti parikymmentä leivosta, pari pussia chipsejä ja vielä karkkia päälle eikä edes pötsi mennyt sekaisin. Kova suoritus :)".