Ottaa pattiin...

On tässä muutaman kerran taas huokailuttanut tämä koiramaailma ja jotkut ihmiset siinä. Nyt ihan lyhyen ajan sisällä on ollut muutama eri tapaus, jossa meidän luokse on päässyt vieraita koiria. Ymmärrän kyllä, että välillä nämä karvaiset kaverimme pääsevät omille teilleen, mutta en oikein ymmärrä ihmisten käyttäytymistä näissä tilanteissa.

Ensimmäisessä tapauksessa ulkona olivat Max ja Nasu. Sinänsä ERITTÄIN harmillista, sillä olemme tehneet todella paljon töitä Maxin kanssa, että vieraitten koirien ohittaminen onnistuisi ilman ylimääräisiä rähinöitä. Sitten kun kuulee, että joku huutaa koiraansa ja hetken päästä suuri musta otus hyökkää koiriemme luokse, niin kyllä täytyy sanoa, että ottaa pattiin. Siinä meni taas pitkään hiottu työ hukkaan. Onneksi tämä suuri musta oli ihan ok eikä tappelua syntynyt (kävi vaan aika innokkaasti iholle); Nasu juoksi kauemmas karkuun ja Maxin ja tämä suuren mustan välissä yritettiin taiteilla niin etteivät saisi kontaktia. Sitten omistaja saapuu piiiiiiiiiiitkäääääään ajan päästä, näkee taistelun/taiteilun mikä on käynnissä ja toteaa vaan, että se hävis jonnekin. Itse olisin suuren ääneen pyydellyt anteeksi ja pahoitellut/kauhistellut tilannetta, mutta ei tämä jannu. Otti koiransa ja häipyi....argghhhhh. Siinä tilanteessa en edes huomannut mainita mitään koiran remmissä pitämisestä, yritettiin vaan päästä tilanteesta pois mahdollisimman pian Maxin takia.

Toisen kerran olin illalla Maxin kanssa viereisellä kentällä ja näin kentän toisella laidalla pariskunnan, joka oli tulossa koiransa kanssa meidän suuntaamme. Lähdettiin Maxin kanssa kävelemään eteenpäin (samalla leikkien, kun oli leikit kesken =D) ja tietty kohta kuului taas kun omistaja huuteli koiransa perään ilman mitään vaikutusta. Kuulin kuinka koira juoksi meidän perässämme ja nappasin Maxin kainaloon matkaa jatkaen. Ajattelin että se on taas se sama musta koira mutta sieltä ilmestyikin joku ruskea sekarotuinen(?) flexi perässä roikkuen... Koira oli kyllä ihan kiltti ja aikansa haisteltuaan Maxia totesi meidät vissiin tylsiksi ja lähti takaisin. Koko aikana taaskaan omistajasta ei ollut tietoakaan.

Sitten rakas lähinaapurimme. Hänellä on kaksi isoa (metelöivää) sekarotuista koiraa joita ei ole koskaan koulutettu. Hän selittääkin meille aina miten koirien kuuluu vaan olla ja saada tehdä mitä haluaa. Hänen on myös pakko päästää aina koiransa meidän koirien (ja tietty kaikkien muidenkin koirien mitä vaan vastaan tulee) luokse vaikka näkee, että yritämme karttaa sitä. Viime kerralla jouduin sitten rääkäisemään hänelle, että ei päästäisi koiria luoksemme. Sitten kun saa kauhean rähinän päälle naureskee vaan ja lähtee paikalta pikkuhiljaa pois. Tämä samainen hemmo roikkuu välillä portillamme ja tahallaan puhelee koirillemme ja "häiritsee" niitä niin että saa ne haukkumaan ja "puolustamaan" pihaa. Vaikka koiria kielletään haukkumasta, hän vaan jatkaa, koska ei näköjään ymmärrä että meidän koirat eivät saa räksyttää pihalla ollessaan (toisin kun hänen). Jälleen arghhhh.

Sitten eilen Lucan kanssa kävelyllä oltaessa mentiin yhden talon ohi, jossa oli joku nainen pihalla. Pian kuului miten nainen alkaa huutelemaan koiransa nimeä ja yrittää saada sitä luokseen. Uudestaan ja uudestaan... Jatkettiin matkaa ja huuteluiden jatkuessa alkoi jo hiukan pelottaa mitä sieltä selän takaa mahtaa ilmestyä. Mitään ei kuulunut mutta pian huomasin Lucan pepun takana pienen chihuahuan. Onneksi koira oli siis pieni ja kiltti, mutta kuitenkin. Varsinkin juuri Lucan ei halua pelästyvän tuollaisia irtokoiria, jotka pahimmassa tapauksessa hyökkäävät suoraan päälle. Siinä kun yrittää pitää 50 kg massaa sitten hihnanpäässä kurissa niin voin uskoa, että on tekemistä. Ja kun sitä ollaan yritetty olla niin varovaisia ettei mitään huonoja kokemuksia sattuisi niin vähän mietityttää...Että silleen....