Ei enää vihanen...

Eilen Luca oli jo selvästi onnellisempi kun palattiin kotiin. Istui yläkerrassa tuijottamassa rappuihin hännän vispatessa rajusti. Pissapapereita ei oltu riepoteltu paljoakaan ja muutenkin poju näytti tyytyväiseltä. Ruokaa oli saatu ja masukin oli näin ollen tyydytetty. Loppuillan hän piti huolta siitä, ettei kukaan vaan jättänyt häntä enää yksinään.

Luca on kasvanut taas ihan silmissä. Näyttää jo semmoiselta teinipojulta. Täytyy taas punnita kaveri viikonloppuna. Viime lauantaina oli painoa kertynyt muistaakseni n. 5,8 kg. Pienin hän näyttää olevan ainakin niistä pennuista mitä ollaan nähty, mutta ei se haittaa.

Eilen mentiin sitten jälleen harrastamaan Lietoon jäljestystä. Ja paikalle saapui uusi Lucan veli (siis eri kuin viimeksi). Tämän kaverin kanssa he olivat "painissa" tasavertaisempia. Lucakin pääsi vähän isottelemaan, ja leikki oli paljon rauhallisempaa kuin viimeksi. Ja mitä mukavinta tämä veli asuu myös Raisiossa, ihan meidän lähellä, joten sovittiin yhteisiä lenkityksiä pojille. Tosi kiva. Tämä veli tulee myös ensi maanantaina alkavaan TOKO-koulutukseen joten sielläkin nähdään.



Annettiin veljesten hetken aikaa kurastella itseään ja sen jälkeen hommiin. Tehtiin Lucalle kaksi nakkiruutua mitkä hän jäljesti hienosti (nälkäinen kun oli). Sitten taas vähän painia veljen kanssa ja vielä harjoitusta suoralla nakkilaatikoiden avulla. Eli minä pidin Lucaa ja toinen meni suoraan tietä eteenpäin asetellen maahan nakkilaatikoita säännöllisin välein. Sitten Lucan kanssa ajettiin tuo jälki, ja aina nakkilaatikolla koira vielä pyydettiin maahan, jonka jälkeen hän sai palkinnoksi sitten laatikossa olevat nakit. Maahan käskyä ei olla vielä kamalasti harjoiteltu, mutta viisaammat neuvoivatkin hyvän keinon tähänkin, ja se toimi. Tämän harjoituksen jälkeen huomattiinkin, että poju oli aivan puhki. Joten lopetettiin treenit siihen ja juuri kun Lucan toinen veli saapui paikalle, jouduttiin lähtemään tallille Akun kengittäjää tapaamaan. Aku kun oli hukannut yhden monoistaan ja se piti takoa takaisin paikoilleen.



Luca nukkui koko automatkan ja oli loppuillankin aika väsynyt. Hyvää aivojumppaa kaverille. Yön nukkui aika kivasti, nyt kävi pari kertaa piippaamassa meitä portin takana, mutta lopetti sen aika pian ja meni takaisin nukkumaan. Onhan pojulla paljon "yksinoloa" kun ensin pitää olla päivät yksin ja sitten vielä yöt (tosin poikien kanssa).

Max ei syönyt aamulla mikä on TODELLA ihme. Hän kun syö vaikka olisi kuinka kipeä. Ei kyllä vaikuttanut sairaalta, enemmänkin ajattelin, että olisiko se vähän stressaantunut tästä tilanteesta. Kun koko ajan on hirveästi sählinkiä ympärillä ja vanhat rutiinit on muuttuneet. Täytyy tänään viedä se kaksistaan jonnekin metsään vähän juoksemaan ja rauhoittumaan Lucasta. Ja kyllä ne rutiinit saadaan ihan pian takaisin. Luca on jo nyt rauhoittunut paljon siitä mitä oli kun meille tuli (eli ei kiusaa koko ajan poikia).



Eilen huomasimme että Nasu alkaa olemaan jo ihan hyvä kamu Lucan kanssa. Kun Max oli poissa niin leikkivät toistensa kanssa jo sisälläkin. Luca leikkii niin erilaisesti Nasun kanssa kun Maxin. Maxia repii ja raastaa, mutta Nasua ei purrut yhtään, iski vaan tassulla. Se on tajunnut, että Nasu ei tykkää puremisesta eikä liian kovasta riehumisesta. Hyvä juttu, kyllä me tiedettiinkin, että Nasu tykästyy poikaan kunhan saa sen tajuamaan rajansa ja tutustuu siihen paremmin. Nyt kun tuo Max saisi vielä sanottua kovemman sanansa Lucalle. On liian hellä ja hento sille eikä pikkunen siksi arvosta häntä yhtään. Max ei vaan osaa olla kova kenellekään. Murisee kyllä mutta luovuttaa aika lyhyeen. Meidän kultapoju, niin kiltti.