Maxin silmäleikkaus

Kauhean kiireen takia ei olla ehditty päivitellä blogia, mutta tässä tulee nyt pikakertaus menneistä.

Eli tosiaaan 5.10. lähdettiin Maxin kanssa toooosi aikaisin aamulla ajelemaan Helsinkiin ja Apex-klinikalle. Matka meni hyvin ja kultapoju nukkui melkein koko ajan rauhallisesti takapenkillä.

Klinikalla päästiin ensin Sarin luo käymään joka tarkasti kultapojun molemmat silmät. Tässä "paremmassa" silmässä ei ollut tapahtunut mitään muutoksia kaihian suhteen, joten eläinlääkärinkin suosituksesta jätimme sen leikkauttamatta. Siinä kaihia on kuulemma vielä niin pientä ettei häiritse pahemmin näkökenttää eikä siis ollut suurentunut tutkimusten aikana. Voi olla, että ei tuosta pahenekaan, mutta toisaalta voi olla, että olemme vielä tänä vuonna sitäkin silmää leikkauttamassa. Näistä kun ei kuulemma koskaan tiedä. Mutta Sari piti parempana, että leikataan vain tämä täysin sokeutunut silmä ja tarkkaillaan vaan tätä toista. Ja näin päätimme tehdä.

Saimme yksityishuoneen Maxille ja noin tunnin aikana kävivät ystävälliset hoitajat laittamassa silmään tippoja säännöllisin ajoin . Maxi kävi vähän kuumana tuoksuista ja äänistä eikä oikein osannut rentoutua hetkeksikään. Muutamien silmätippojen jälkeen hänet rauhoitettiin ja pusujen jälkeen vietiin leikkaukseen. Me lähdimme hukkaamaan aikaa Helsinkiin sillä Maxin sai takaisin vasta n. klo 15 maissa.

Kahden maissa meille soitettiin klinikalta ja kerrottiin, että kaikki oli mennyt hyvin ja kultapojun saisi noutaa tunnin päästä. Suuntasimme siis takaisin klinikalle ja sieltähän poju jo ryntäili meidän luo iloisena ja näkevänä. Ihan selvästi oli vähän jännää hänestäkin, ja kun saatiin laskut maksettua ja hoito-ohjeet mukaan, niin istuikin takapenkillä ja tuijotteli tiiviisti ihmisiä ja koiria ikkunasta. Näki jälleen jeeee. Parit murinatkin oli pakko päästää :)

Lääkkeitä saatiin paljon mukaan; oli antibiootteja, särkylääkkeitä, salvaa, tippoja jne. Seuraavana aamuna meillä oli heti Koira- ja kissaklinakalla Eevalle aika joka tarkasti simmun ja totesi, että kaikki oli hyvin.

Sitten käytiin viikon päästä leikkauksesta jälleen Eevan luona ja jälleen todettiin että silmänpaineet ym. olivat ihan kohdallaan. Nyt parin viikon päästä mennään uudelleen kontrolliin, sitten n. kuukauden päästä siitä jne. Noin vuoden ajan silmää tarkkaillaan tiiviimmin.

Aluksi oli helpompi pitää Maxia leikkimättä ja riehumatta, mutta kun lääkkeet ovat vähentyneet on koirakin piristynyt ja ei oikein ymmärrä miksei saa riehua entiseen malliin. Mutta nyt on oltava vielä varovainen, että saadaan homma vietyä kunniallisesti loppuun asti.

Luonne on kanssa hieman muuttunut. On avoimempi ulkona, ei ole niin varpaillaan koko ajan. No tietty kun näkee nyt tilanteet eikä vain joudu niihin yllättäen. Ei murise enään ihmisille ulkona eikä koiratkaan ole enään niin pahoja. Tuijottelee kovasti kotona. En tiedä sitten kattooko että kukas se siinä vieressä on vai miettiikö että ompas mamma rupsahtanut :)

Lääkkeistä pitää hyvin itse huolta. Muistaa jo ajat milloin silmätippoja annetaan ja istuu silloin kiltisti jo keittiössä odottelemassa että koskas ne annetaan. Välillä ollaan itse unohdettu lääkitys ja tajuttu sitten että kaveri istuu keittiössä jo niitä odottelemassa. Mainio veikka ja hyvä että on noin tarkka lääkityksestään.

Ollaan tosi iloisia että Max näkee taas ja toivotaan nyt ettei tuon toisen silmän kaihia lähde ainakaan ihan heti leviämään. Kyllä leikkaus oli tosi hyvä juttu ja kiitos kaikille Maxin silmien pelastamisoperaatioon osallistuneille. Poju näkee taas :)

Järvenalhon kennel

Järvenalhon kennel täytti siis 20-vuotta ja mehän riennettiin karkeloihin mukaan. Paikalle saapui Lucan sisaruksista Morris, Tara ja Pate. Pari veikkaa jäi tulematta, mutta oli tosi kiva nähdä nämä muut paikalla.

Luca ja Morris rutisivat aluksi vähän toisilleen semmoista veljellistä rutinaa. Mitään tappeluita ei syntynyt ja sisko Tarakin mahtui hyvin mukaan.

Tässä vasemmalta Lucan veli Pate, Lucan äiti Neea, itse master Luca (ilman korvia....huokaus) ja last but not least Lucan veli The Morris :)

Sitten löytyykin vasemmalta taasen Lucan isä HENKKA, sisko Tara, Pate ja äitee Neea.

Lucan, Morriksen ja Taran pusutteluhetki menossa.

Tara (sisarusten ainut tyttö). Ja varmaan Lucan kuolan peittämänä ;)

Pate on selvästi sisarusparvesta suurin.



Morris ja Luca painivat ja rutisevat :)



Kuolanvaihtoa Lucan ja Morriksen välillä.



Lucan äiti Neea



Luca kuolastelee



Lucan iskä HENKKA

Kivaa oli, mukavaa seuraa ja herkullista tarjoiltavaa. Vielä kerran onnittelut Ritvalle ja kumppaneille. Hienoja pesueita olette saaneet aikaiseksi.

Maxin silmäleikkaus

Eli eilen ajeltiin työpäivän jälkeen Helsinkiin Apex-eläinklinikalle esittelemään Maxin silmiä. Eläinlääkäri totesi saman, että oikea silmä on täysin sokeutunut, ja vasemmassa silmässä on pientä alkavaa kaihia. Mutta hyvä uutinen oli se, että silmän/silmät voi leikata. Näkö pitäisi palata tähän täysin sokeaankin silmään melkein kokonaan. Jonkin verran tulee kuulemma leikkauksen jälkeen takaisin kaihia, mutta kokanaan sokeaksi silmän ei pitäisi enään tulla.

Päädyttiin, että vasenta silmää tarkkaillaan, ja oikea silmä leikataan parin viikon päästä. Saatiin paljon lääkkeitä mukaan ja niitä pitää alkaa syöttämään Maxille viikon päästä. Varmuuden vuoksi lääkitään molemmat silmät. Jos parissa viikossa on tapahtunut pientäkään muutosta tässä vielä ok:ssa silmässä, niin sekin leikataan sitten samalla.

Eli tiistaina 5.10. viemme heti klo 8 Maxin leikkaukseen, odottelemme häntä sen päivän Helsingissä ja saamme näkevän koiran takaisin n. klo 15 samana päivänä. Koira ei ole kuulemma kipeä leikkauksen jälkeen, mutta tietty silmää pitää varoa n. 4 viikkoa, ja pari kontrollikäyntiä täytyy käydä heti ensimmäisen viikon sisällä.

Maxin siskolla on todettu sama kaihin, joten perinnöllistä tämä oli.

Mutta olemme tyytyväisiä siihen, että kultapoju näkee taas pian molemmilla silmillään. Palataan sitten leikkauksen jälkeen tähän asiaan.

Max ja kiiluvien silmien mysteeri

Kun Maxista otettiin valokuvia niin huomasimme, että hänen silmänsä kiiluvat aina ihmeellisesti niissä. Kysyimme tätä tietäväisiltä ja meille kerrottiin, että joillakin koirilla vain silmät aiheuttavat kuvattaessa tuommoisen oudon kiilunnan.

Nyt sitten syy on selvinnyt. Maxilla muutti toisen silmän iiris väriä tuossa reilu viikko sitten. Varasimme hänelle heti eläinlääkärin ja silmässä todettiin paha värikalvotulehdus. Saimme hänelle salvaa, tippoja ja kipulääkettä mukaan ja kontrolli viikon päähän. Silmä oli muuten ihan normaalin näköinen eikä näyttänyt häntä vaivaavan, vai tuon värimuutos oli ainut asia missä huomasimme eron. Silmä oli ikäänkuin harmaa iiriksen kohdalta.

Eilen Max meni sitten kontrolliin ja tuomio oli, että kummassakin silmässä on kaihi. Toinen silmä on täysin sokea ja toisessakin on jo alkavaa näön heikkenemistä. Olimme aivan äimänkäkenä. Olin muutaman edellisen viikon aikana huomannut pari kertaa, että koira hypätessään esim. sohvalle ei osunut aina ensimmäisellä kerralla oikeaan kohtaan, mutta toisaalta kun Maxikin leikkii ja pomppii muutenkin niitä outoja hyppyjään sohvalla, niin en pitänyt sitä niin vakavana. Sitten huomasin, että ulkona alkoi murisemaan ihmisille ja varsinkin jos joku ihminen tuli yllättäen siihen juttelemaan niin ärähti. Pidin tätä vähän outona koska on niin kultapoju kotona, mutta siitäkään en osannut vielä arvata mitään tämmöistä.

Koira on ollut muuten ihan oireeton ja leikkii ja syö ihan normaalisti. Ja koko tänä aikana kaveri ei ole nähnyt kunnolla. Sanonta "kyllä äiti lapsenta tuntee" piti kuitenkin paikkansa sillä jossain takaraivossa oli pieni epäilys, että kaikki ei ole nyt ihan niinkuin pitäisi. Tämä on kuitenkin kuulemma perinnöllinen sairaus, emmekä olisi sen tuloa voineet estää mitenkään. Ottaa vaan pattiin ettei vaan tajunnut tätä aikaisemmin. Ja kuinka kauan kaveri on ollut jo puolisokea? Kun parsoni ei valita...

No nyt on edessä sitten silmän/silmien leikkaus Helsingissä. Ensin kuulemma pitää tutkia, että pystyykö leikkausta tekemään. Jos pystyy niin sitten viemme tottakai pojun leikkaukseen. Säälittää vaan tuo pikkukaveri.

Kerron sitten enemmän kun saamme kaikki faktat tietoomme ja leikkauksen varattua. Mutta tämmöinen tarina Maxilla.