Eli tosiaaan 5.10. lähdettiin Maxin kanssa toooosi aikaisin aamulla ajelemaan Helsinkiin ja Apex-klinikalle. Matka meni hyvin ja kultapoju nukkui melkein koko ajan rauhallisesti takapenkillä.
Klinikalla päästiin ensin Sarin luo käymään joka tarkasti kultapojun molemmat silmät. Tässä "paremmassa" silmässä ei ollut tapahtunut mitään muutoksia kaihian suhteen, joten eläinlääkärinkin suosituksesta jätimme sen leikkauttamatta. Siinä kaihia on kuulemma vielä niin pientä ettei häiritse pahemmin näkökenttää eikä siis ollut suurentunut tutkimusten aikana. Voi olla, että ei tuosta pahenekaan, mutta toisaalta voi olla, että olemme vielä tänä vuonna sitäkin silmää leikkauttamassa. Näistä kun ei kuulemma koskaan tiedä. Mutta Sari piti parempana, että leikataan vain tämä täysin sokeutunut silmä ja tarkkaillaan vaan tätä toista. Ja näin päätimme tehdä.
Saimme yksityishuoneen Maxille ja noin tunnin aikana kävivät ystävälliset hoitajat laittamassa silmään tippoja säännöllisin ajoin . Maxi kävi vähän kuumana tuoksuista ja äänistä eikä oikein osannut rentoutua hetkeksikään. Muutamien silmätippojen jälkeen hänet rauhoitettiin ja pusujen jälkeen vietiin leikkaukseen. Me lähdimme hukkaamaan aikaa Helsinkiin sillä Maxin sai takaisin vasta n. klo 15 maissa.
Kahden maissa meille soitettiin klinikalta ja kerrottiin, että kaikki oli mennyt hyvin ja kultapojun saisi noutaa tunnin päästä. Suuntasimme siis takaisin klinikalle ja sieltähän poju jo ryntäili meidän luo iloisena ja näkevänä. Ihan selvästi oli vähän jännää hänestäkin, ja kun saatiin laskut maksettua ja hoito-ohjeet mukaan, niin istuikin takapenkillä ja tuijotteli tiiviisti ihmisiä ja koiria ikkunasta. Näki jälleen jeeee. Parit murinatkin oli pakko päästää :)
Lääkkeitä saatiin paljon mukaan; oli antibiootteja, särkylääkkeitä, salvaa, tippoja jne. Seuraavana aamuna meillä oli heti Koira- ja kissaklinakalla Eevalle aika joka tarkasti simmun ja totesi, että kaikki oli hyvin.
Sitten käytiin viikon päästä leikkauksesta jälleen Eevan luona ja jälleen todettiin että silmänpaineet ym. olivat ihan kohdallaan. Nyt parin viikon päästä mennään uudelleen kontrolliin, sitten n. kuukauden päästä siitä jne. Noin vuoden ajan silmää tarkkaillaan tiiviimmin.
Aluksi oli helpompi pitää Maxia leikkimättä ja riehumatta, mutta kun lääkkeet ovat vähentyneet on koirakin piristynyt ja ei oikein ymmärrä miksei saa riehua entiseen malliin. Mutta nyt on oltava vielä varovainen, että saadaan homma vietyä kunniallisesti loppuun asti.
Luonne on kanssa hieman muuttunut. On avoimempi ulkona, ei ole niin varpaillaan koko ajan. No tietty kun näkee nyt tilanteet eikä vain joudu niihin yllättäen. Ei murise enään ihmisille ulkona eikä koiratkaan ole enään niin pahoja. Tuijottelee kovasti kotona. En tiedä sitten kattooko että kukas se siinä vieressä on vai miettiikö että ompas mamma rupsahtanut :)
Lääkkeistä pitää hyvin itse huolta. Muistaa jo ajat milloin silmätippoja annetaan ja istuu silloin kiltisti jo keittiössä odottelemassa että koskas ne annetaan. Välillä ollaan itse unohdettu lääkitys ja tajuttu sitten että kaveri istuu keittiössä jo niitä odottelemassa. Mainio veikka ja hyvä että on noin tarkka lääkityksestään.
Ollaan tosi iloisia että Max näkee taas ja toivotaan nyt ettei tuon toisen silmän kaihia lähde ainakaan ihan heti leviämään. Kyllä leikkaus oli tosi hyvä juttu ja kiitos kaikille Maxin silmien pelastamisoperaatioon osallistuneille. Poju näkee taas :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti