Niitä näitä...

Vappu meni mukavasti ja nopeasti. Meillä oli kummallakin vielä yksi ylimääräinen lomapäivä joten koiruudet saivat meistä moneksi päiväksi seuraa.

Maxille vedettiin sunnuntaina mamman aikaansaannoksena jälleen verijälki tuonne lähimetsään. Max ajoi mielestäni jäljen ihan hyvin. Käyttää paljon ilmahaistelua, mutta tämä varmaan johtuu huonosta maastosta. Tuossa lähimetsässä on kyllä viime vuodesta raivattu paljon ylimääräistä risukkoa pois, mutta kyllä siellä vieläkin on paikka paikoin vaikea kulkea, saatikka pitää nenua maassa. Pitää katsella tästä lähettyviltä vähän tasaisempaakin maastoa, että pääsee ihan kunnolla haistelemaankin. Mutta tosiaan jälki ajettiin hienosti, makaukset merkkasi mielestäni tarkasti ja vaikka jälken yli oli mennyt hevosiakin, niin ne eivät kummemmin häirinneet. Hieman eksyttiin siinä vaiheessa, mutta palasi nopeasti takaisin oikealle reitille. Nyt jälki ei enään pelottanutkaan pojua ja hän oli hyvin ylpeä saavutuksestaan kaadolle päästyään (ja tietysti mekin oltiin hänestä ylpeitä). Nyt kun säät sallivat jälleen tämän harrastuksen niin täytyy tehdä tätä ahkerasti. Hyvä harrastus Maxille.

Nasulle ollaan katsottu omia agilityesteitä. Ihan semmoisia muovisia hyppyjä, rengas, putkea ja ehkä jotain pientä muuta. Meillä on tossa vieressä kenttä ja ajateltiin että jos siinä saisi vähän treenata joskus. En tiedä sitten häiritseekö se muita ihmisiä. Olisi tosi kiva jos saisi johonkin lähelle esteet ja paikan missä treenata ihan ittekseenkin. Pitäis saada aikaiseksi kerätä porukkaa ja vaikka itte rakentaa esteet jota kaikki saisi sitten käyttää omina vapaa-aikoinaan. Laitoin kyllä Nasun vielä jonotuslistallekin TSAU:n agility-treeneihin. Katotaan päästäänkö sinne mukaan sitten joskus.

Luca voi hyvin ja on tosiaan sitten meidän perheen suurin koira jo nyt. Tosi kiva kaveri ja oppii hurjasti uusia juttuja. On rauhoittunut sillä tavalla, että antaa talon muitten koirien jo olla joskus edes rauhassa :). Nasun kanssa painii jo ihan päivittäin, tosin yleensä se paini loppuu siihen, että Luca painollaan jyrää Nasun joka lähtee loukkaantuneena pois (siis henkisesti loukkaantuneena, ei fyysisesti). Se koko ero on kuitenkin jo sen verran iso, ettei ihan voi enään miten vaan painia. Maxin kanssa he tulevat myös ihan hyvin juttuun. Maxista on siistiä juosta Lucaa karkuun kun kaveri ei saa kiinni. Tosin Luca ei edes yritä saada Maxia kiinni....odottaa rauhassa että se tulee takaisin, fiksu koira ;).

Nukkuu yötkin jo kivasti, ei edes leiki enään öisin. Kerran käy pissalla paperilla yön aikana, mutta kakit pidättelee jo aamuun. Herää yleensä siinä viiden aikoihin ja alkaa sitten kiusaamaan vähän Maxia. Ei pääse vielä sohvalle (kun ei osaa hypätä sinne) mutta ylettyy jo isoilla tassuillaan tökkäsemään unisen Maxin hereille (ja siitä Max ei tykkää). No tunti lisää tuohon yöuneen niin sitten ollaankin jo meidän tahdissa.

Istuu, menee maahan ja pysyy jo hetken paikallaankin käskystä. Tulee myös luokse ihan mukavasti käskystä, tosin välillä on niin omissa maailmoissaan ettei tajua mitään mitä ympärillä tapahtuu. Seuraamista on kuulemma kanssa opetellut jo hieman mamman kanssa. Ja kontaktia, kontaktia, kontaktia....sitä treenataan koko ajan.

Lucan seisontakuva ja ikää 11-vkoa. Painoa n. 8,5 kg.

Tällä viikolla jäikin kaikki treenit väliin, kun maanantaina ei päästy itse pentukurssille ja tämän päivän jäljestys-treenit on kuulemma peruttu. No ensi viikolla alkaakin sitten käytäntö tuolla pentukurssilla eli päästään ihan opettelemaan koiran kanssa uusia juttuja. Tosi kiva.