Luonne

Pidemmän aikaa on jo pitänyt kirjoitella hieman poikien luonteesta.Eli tässäpä tätä:

Max on perheen ilopilleri, hauskuuttaja. Tekee aina hömppiä juttuja, joille saa nauraa, mm. tippuu sohvalta nukkuessaan. Tykkää osallistua kaikkeen touhuamiseen, aina on selän takana kun päänsä kääntää. Jotenkin luonteeltaan ihan käsittämättömän kiltti ja mukava kaveri. Semmoinen putkiaivo (niinkuin miehet yleensä ovat ), jutut menee toisesta karvakorvasta sisään ja toisesta ulos aiheuttamatta sen kummoisempia reaktioita. Ei koskaan jää murehtimaan menneitä ja odottaa aina yhtä iloisena tulevaisuutta.

Se on semmonen poju, villiviikari. Mutta se tietää mikä se on, sen ei tartte todistella kenellekään mitään. Nasukin saa olla sen puolesta kingi, ei se häntä haittaa. Välillä ihan mielenkiinnosta kokeilee rajoja mutta tyytyy heti osaansa. Jos Nasu tulee ja ottaa siltä luun, niin se makaa vieressä hiljaa katsellen ja ottaa sen sitten itselleen takaisin kun Nasu on kyllästynyt. Ei häntä haittaa, hän voi kyllä odotella. Välillä nukahtaakin siinä odotellessa.

On oppinut jostain syystä että vasta toista käskyä pitää totella. Pyörittelee suloista pientä päätänsä edestakaisin kun jonkun käskyn antaa ja tuijottaa herkeämättä silmiin; kysyy varmaan, että ihan tosiko pitää tehdä jotain. Toisen käskyn kohdalla alkaa sitten toiminta. Olen kyllä usein hämmästynyt kaverin tottelevaisuutta. Harvoin olen nähnyt, että koira tiputtaa suustaan käskystä luunpalan, jota on tunnin ahkerasti irrotellut ja menee toisesta käskystä nukkumaan sohvalle. Välillä sitä vaan hämmästelee. Ja kyky oppia uutta on aivan ilmiömäinen. Oppisi varmaan vaikka mitä jos mamma jaksaisi vain opettaa. Tekee kaikkia temppuja mielellään ja tykkää esiintyä.

Naapurin pentukoira kun tuli ensimmäisen kerran kylään niin Maxin ihana luonne tuli hyvin esiin. Kärsivällisyyttä riitti aivan mielettömästi vaikka pikkuinen puri korvasta ja tassuista. Varoi pentukoiraa ja katsoi tarkasti mihin tassunsa asettaa ettei se vaan säry. Aivan käsittämättömän huomioonottava kaveri.

Nasu taas on vähän tuommoinen sivusta seuraaja. Se on juuri se hemmo joka vetäytyy taka-alalle ja on hyvin huomaamaton. Tykkää tarkkailla tilanteita hieman kauempaa ja tulee sitten hommaan mukaan jos häntä kiinnostaa tai jos hän uskaltaa. Ei ota turhia riskejä esim. isot koirat ohitetaan usein pää toiseen suuntaan käännettynä. Oleilee itsekseen paljon, mutta välillä retuuttaa kaverin kanssa nallejaan niin että pehmusteet vaan lentelee. Ottaa kyllä huomionsa ja pusunsa ja on hieman mustasukkainen Maxin huomiolle. Istuskelee mielellään ihmisten syleissä ja tarkkailee sieltä tilannetta. Huomio on hänelle hyvin tärkeää.

Nasu rakastaa Maxia. Välillä joo varastaa siltä luun, mutta muuten ottaa pikkuveikan hyvin huomioon. On aina huolissaan jos kaveri katoaa jonnekin liian pitkäksi ajaksi. Ei tykkää olla ihan vieressä (murisee jos Max koskee häneen) mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä. Haastaa pikkuveikan aina leikkeihin ja pitää kovaa ääntä paininnoissa. Nasu määrää milloin leikitään ja miten pitkään. Kyllästyttyään kipuaa jälleen lempipaikalleen sohvan selkänojalle ja jää sieltä tarkkailemaan tilannetta.

Tykkää tehdä temppuja ja esittää niitä. Monesti haluaisi näyttää miten homma tehdään jos Max ei heti tajua mistä on kysymys. Oppii nopeasti uutta ja on aina innokas oppimaan.
Kumpikin aivan verrattomia pikkutoukkia ja meille niin rakkaita. Ollaan oltu todella onnekkaita kun nämä karvapallerot saatiin ja toivottavasti yhteiselomme jatkuu vielä pitkään. Ei ole maailmassa montaa yhtä hienoa asiaa.