Elonäytelyssä käynti ja oleskelua

Käytiin lauantaina kannustamassa tuttuja Turun Elonäyttelyssä paahtavassa auringonpaisteessa. Rotikka kehän laidalta löydettiin Lucan kasvattaja Ritva kannustamasta Järvenalhon kasvattia, ja kyllä kannattikin kannustaa kun koira valittiin VSP:ksi. Hieno suoritus.

Siitä siirryttiinkin parsoneitten kehää seuraamaan ja kehän laidalta löytyi Kaisa Aidan ja Upin kanssa. Kummallakin kaverilla meni näyttely tosi hienosti ja upeasti esiintyen. Turhaan se emäntä oli hermoillut Aidan esiintymisestä. Tuosta tytöstä kuullaan vielä (siis Aidasta, Kaisasta kuullaan TAATUSTI ;). Nähtiin myös upea Kino (aaaah miten uljas uros....täydellinen) sekä kaunotar Lego joka valittiinkin sitten rotunsa parhaaksi. Tosi kiva oli nähdä parsonkehän laidalla ihmiset kannustamassa toisiaan. Olin hurjan ylpeä parsonisteista. Juuri noin näyttelyissä kuuluisikin olla. Voidaan kaikki oppia tästä porukasta jotain. Hienoa hienoa.

Kun parsonit oli kruunattu niin lähettiin siitä ostoksille. Mukaan tarttui kana, 3 erilaista narulelua, rengas ja pallo. Kotona riitti riemua kun ostokset jaettiin pojille. Takapihalla kana huusi hurjasti vielä iltamyöhään. Pojat oli jätetty kiltisti kotiin odottamaan ja siksi tuliaisia oli tottakai pakko tuoda.

Eipä meillä mitään ihmeellistä. Ollaan selvitelty mihin päästäisi agilityä harrastamaan ainakin Nasun kanssa. ATT:lla on yksi alkeiskurssi alkamassa (siis Nasu ei tarvitsisi enää alkeiskurssia mutta uusi ohjaaja tarvitsee) ja sinne yritetään ainakin, mutta ollaan myös mietitty sisäkentän vuokraamista. Siellä ei silloin muita olisi joten Maxikin voisi rauhoittua treenaamaan kunnolla. Kyllähän siihen vähän hintaa tulee, mutta täytyy kysellä lisää jengiä mukaan vähän jakamaan kustannuksia. Ja saisi treenata koko talven mikä olisi kyllä ihan kiva.

Max lähti juuri mamman kanssa pyöräretkelle. Täytyy olla huoltojoukot valmiina kun kultapoju saapuu takaisin kotiin.

Nasu joutui karvojen poistoon eikä ole yhtään tyytyväinen ;)



Lucalla huomenna treenit taas edessä. Ensi viikolla kokeillaan varmaan hakua ensimmäisen kerran kaverin kanssa. Katsotaan tykkääkö hän siitä.

Haunisten kentällä jälleen

Eilen jatkuivat sitten toko-treenit Haunisten kentällä. Oltiin niin yli-innokkaita, että saavuttiin paikalle jo puoli tuntia ennen treenien alkua. No okei myönnetään, ei muistettu kellon aikaa oikein. Mutta ei se mitään Luca sai pikku alkutreenit ennen muiden paikalle saapumista.

Kentälle tuli myös uusia pentu rotikoita, noin 3 kk, ja niiiiiin söpöjä. Kyllä 3 kk ja 5 kk koirien kokoerokin on aikamoinen. Meidän pojut näyttivät ihan "jättiläisiltä" pentujen rinnalla vaikka juuri oli näyttelyssä haukuttu kaikki pikku ruikkuleiksi ;). Luca sai pussailla uusien kavereitten kanssa ja hänestä nämä pikkutoukat olivat ihkuja.

Tällä kertaa meillä olikin uusi ope ja treenit hieman erilaiset. Jokainen koira meni yksitellen kouluttajan eteen harjoittelemaan kontaktia, seuraamista ym. pientä. Oli tosi kuuma ja varsinkin nämä pikku pennut väsähtivät nopeasti odotellessaan. Kun meidän osalta treenit oli käyty niin lähdettiin Haunisten tekoaltaalle kävelyttämään Lucaa sekä hänen veljeään Morrista. Pojat saivat kerrankin juosta ja riehua kaksistaan sydämensä kyllyydestä. Näyttävät tykkäävän toisistaan ainakin jos pusujen määrässä mitataan.

Palattiin vielä treenikentälle lenkin jälkeen juttelemaan immeisten kanssa viimeisimmästä näyttelystä. Tuomari oli antanut muittenkin Lucan veljesten kuulla aika rankkaakin tekstiä heistä. Vähän kyllä ihmetyttääkin tuomarin puheet. On ihan ok sanoa, että koira on vielä kehittymätön ym., mutta outoa on , että tuomari sanoo 5 kk koirista ettei niistä ikinä tule kehittymäänkään kunnollisia rotikoita. Varsinkin kun näitten isäkin kehittyi vasta 2-vuoden ikäisenä oikeaan mittaansa. No me kestämme nämä kommentit, mutta ehkä vähän sanavalintaa olisi voinut miettiä arvosteluita antaessaan näin nuorista koirista.

Menimme treeneistä vielä peräkanaa tallille tutustuttamaan Morrista hevoseen eli Akuun. Aku rakastaa koiria ja oli tosi innoissaan kun saavuimme paikalle kahden koiran kanssa. Morrista jännitti aluksi ihan kamalasti, mutta kun Luca kävi pussailemassa Akun turpaa, niin oli hänenkin rohkaistuttava. Nopea lipaisu turpaan ja vähän takapakkia häntä heiluen. Mutta ensikontakti tuli otettua ja eiköhän Morris tule uudestaankin tapaamaan heppoja.

Kotiin päästyämme Luca vetäisi napaansa iltaruoan, kupillisen vettä ja nukahti sen jälkeen välittömästi. Loput pojat lähtivät vielä kanssani iltalenkille ja käytiin vähän metsässä keppiä heittelemässä. Sen jälkeen uni maittoikin koko porukalle.

Splugan erkkari

Do diin, nyt on sitten Lucan ensimmäinen näyttely "koluttu" läpi. Päivä oli kiva, tapasimme paljon mukavia ihmisiä sekä pari Lucan sisarusta joita emme olleetkaan nähneet pentulaatikon jälkeen. Näyttelystä jäi hyvä mieli ja sääkin suosi meitä mukavasti. Näyttelypaikka Paimiossa oli kiva kun pääsi lähelle tuomaria kuulemaan arviointeja ja sai auton lähelle kehää.

Luca sen sijaan ei ollut tuomarin mieleen. Jäimme pentuluokassa viimeiseksi ja sieltä häntäpäästä löytyivät melkein kaikki Lucan veljeksetkin yhtä lukuunottamatta. Yksi veljeksistä Pate, sijoittui neljänneksi ja sai ihan kehujakin. Muut Lucan sisarukset olivat tuomarin mielestä (ja olemme samaa mieltä) vielä liian hinteliä ja kehittymättömiä. Lucasta kehuttiin selkää, kulmauksia ja otsapengertä, mutta kaikki muu olikin koirassa huonoa (siis TUOMARIN mielestä, ei meidän. Meillä on vieläkin maailman hienoin ja ihanin rottweiler). Tuomari tykkäsi rotevista isopäisistä rotikoista ja meidän pikku luikkuri ei siihen kastiin vielä kuulu. Ja jos tuomaria on uskominen, ei tule kuulumaankaan ;)...voi niitä tuomareita hihihiiii.

Luca käyttäytyi todella hyvin näyttelyssä ja esiintyi minusta tosi tosi hienosti. Mamma osasi esittää koiran hyvin ja tosiaan meillä oli iloinen mieli koko ajan. Pentuluokan paras olikin tosi kaunokainen ja ansaitsi voittonsa todellakin. Onnittelut vain sinnepäin.

Mutta kuten sanoin kivaa oli ja katsotaan sitten myöhemmin vähän lisää näyttelyitä. Antaa pojun nyt vähän kasvaa ja saada massaa.

Tässä Lucan sisko Anjalankoskelta. Tosi nätti ja mukavaluonteinen tyttö. Vaihtoivat paljon pusuja Lucan kanssa.



Tässä taas Lucan veli Morris joka pärjäsi kanssa vähän paremmin kehittyneemmän massansa ansiosta. Komia kaverihan Morris onkin.

Mutta hyvin järjestetty erikoisnäyttely kivalla paikalla. Kiva oli käydä kokeilemassa vähän näyttelykehässäkin koluamista. Kuvien laatu on taas huimaa luokkaa kun tukijoukko unohti kameran kotiin hermostuksissaan ja joutui kuvaamaan kännykällä nämäkin kuvat. Mutta onneksi siellä oli joillakin kamerat mukana joten emmeköhän saa myöhemmin vähän parempiakin kuvia blogiin.

Näyttely lähestyy...

Lucan erikoisnäyttely lähestyy (la 1.8.) ja tänään otetaan vielä yhteistreenit muitten rotikoitten kanssa Haunisten kentällä. Lucalla on nyt kaikki maitohampaat lähteneet ja uutta pukkaa tulemaan kovaa vauhtia tilalle. Ihan hyvä, että päästään tuosta hampaattomasta lookista pikkuhiljaa eroon. Poju on näyttänyt vanhalta mieheltä jo jonkin aikaa. Samoin hampaitten lähtö on vaikuttanut korvien asentoon (näin viisaammat meille kertoivat). Ollaan hieroskeltu niitä ohjeitten mukaisesti nyt hieman ja niittenkin asento on jo vähän parempi. Ainut mitä tähän hätään ei saada "tasoitettua" on Lucan päälaki. Hänellä kun on tällä hetkellä kova kallon kasvu ja päälaki on "munan" muotoinen ;). Mutta hei me mennään näyttelyyn ihan mielenkiinnolla ja kunhan koira antaa katsoa hampaansa kiltisti ja suostuu edes hetken aikaa seisomaan tuomarin edessä nätisti, niin silloin ollaan jo saavutettu meidän odotukset. Leikkimielellä, leikkimielellä.

Eilen käytiin eläinkaupassa Lucan kanssa ostamassa näyttelypanta (semmoinen ketjupanta) sekä tietysti yksi lelu piti suuhun myös saada. Nyt ollaan valmiita lauantaiseen koitokseen. Mamma on ihan rauhallinen, kehän laidalla olevat tukijoukot sen sijaan hermoilevat vähäsen. Ihan normaalia meillä :)

Max voi hyvin. Kyllä se lääkitys auttoi ja poju on jo oma itsensä; leikkii ja syö normaalisti. Vähän muutettiin sekä Nasun että Maxin ruokavaliota ja luulen, että pojutkin ovat nyt tyytyväisempiä. Pienestä se on välillä kiinni.

Nyt vaan odotellaan lauantaita ja toivotaan ettei sada kaatamalla.

Kaikki kuvat ottanut Åsa Gustafsson...kiitos niistä.